perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Bird Life Finland 3

Joka on nähnyt linnun omin silmin,
on kuoleman oma,
siksi sitä tavoitellaan,
muuttumisihmettä joka nostaa ihmisen
uudelle elämisen tasolle,
olemassaolon raskaiden ehtojen yläpuolelle.

4 Comments:

Blogger Veloena said...

Tuo olisi kyllä tehokkaampi jos ne ehdot olisivat muuta kuin raskaita. Vaikka tietysti se on sitten ihan eri runo... mutta jotenkin... se raskaus, hmm, iskee tuosta muuten loistavasta kehitelmästä silmille.

Linnun kohdalla se on ehkä liian selkeä vastapiste.

Entä jos loppu olisi "olemisen kuorenhauraiden ehtojen yläpuolelle"? Se olisi sekin ehdotonta, mutta eri tavalla.

Äh, sori kun sorkin tätä. Mutta tuo raskaus tosiaan pisti silmään ja jäi mietityttämään - kuvana se ei toimi, ainakaan muhun.

Joskus olisi kyllä kiinnostavaa perustaa yhteisblogi kaikille runoista kiinnostuneille ja tehdä niin, että viimeinen rivi olisi tyhjä ja sitten kommenttilootaan voisi kontribuoida viimeisen rivin.

Olen tässä viime päivinä korjaillut omiani kommenttien perusteella, ja ollut aivan innoissani runojen paranemisesta.

Tuo ehdotus jonka tuossa annoin saattaa kyllä olla aika huono sekin. Jotenkin vieläkin irroittavampi se voisi olla, hmm. Kun kuitenkin puhe on ilmaan hyppäämisestä ja siellä pysymisestä.

1:18 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Bird Life Finland 3'

Joka on nähnyt linnun omin silmin,
on kuoleman oma,
siksi sitä tavoitellaan,
muuttumisihmettä joka nostaa ihmisen
uudelle elämisen tasolle,
kun puhe kuitenkin on ilmaan hyppäämistä
ja siellä pysymistä.

3:41 ip.  
Blogger KK said...

Kiitos, Veloena, kommentista. En osaa sanoa, kumpi tai mikä vaihtoehto olisi parempi. Ehkä vastaus on sinun luennassasi: raskaus tuntuu väärältä ja herättää ajatuksen sen vastakohdasta. Sitä paitsi olemassaolon ehdot lienevät sekä että, vaikka mistä sen tietää. Ja vielä: tietoisen kankeat ilmaisut "muuttumishme" ja "olemassaolon raskaat ehdot" ovat muistaakseni peräisin jostain toisesta tekstistä ja tässä ikään kuin teorian johdatusta numero nelosessa ilmaistuun käytäntöön...

Jonkinlaisena vaikkakaan ei pätevänä puolustuksena sanottakoon lisäksi, että nämä ovat katkelmia suuremmasta kokonaisuudesta, joten vaatimus osasten toimimisesta sinällään on itsessään raskas. Toisaalta itsepähän olen ne tähän poiminut. Alkuperäistekstissä numerot 2-4 itse asiassa seuraavat saumattomasti toisiaan ja operoivat ahkerasti lintu-teemalla, joka näytti toistuvan runoelmassa ahkerasti värin, valon, Pariisin ja muutaman muun ohella.

Joka tapauksessa hauskaa ja antoisaa tulla luetuksi. Ja mikä ettei joskus voisi kokeilla myös yhdessä kirjoittamista. Kuka aloittaa?

wssssf (etteikö muka word verificationilla olisi tietoisuutta ja huumorintajua?)

4:21 ip.  
Blogger Veloena said...

En usko parempiin vaihtoehtoihin lainkaan. Erilaisiin.

Aloittaa pitäisi jonkun joka osaa tehdä ryhmäblogin. Yritin neuvoa kahdelle tytölle miten semmoinen tehdään mutta eihän siitä hitto vie mitään tullut -

Anonyymin säkeen loppu on muuten minun moraalikoodini. Siinä on lähes kaikki oleellinen taiteen ja todellisuuden suhteesta.

12:27 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home