perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Suomen sanoja

luonto ihmistä ympäröivä maailma kaikkine siihen kuuluvine olioineen ja esineineen, semmoisina kuin ne on "luotu", so. kun ihminen ei ole niitä muovaillut, ulkomaailma, luomakunta; joskus = maaseutu.

Entä sana luonnontiede? Sen täytyy olla työtapaturma.

2 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Luonnontieteet ja henkitieteet. Jälkimmäisestä käytetään nykyään nimitystä ihmistieteet.

Luonto ei siis ole henkeä eikä ihmistä?
Onko luonto siten eräänlaista mykkää puhetta, jota matematiikan "kuolleet muodot" yrittävät ilmentää?

Hmm...Sanoudun jyrkästi irti tällaisesta luonnon ja luonnontieteen määritelmästä!

Alan kannattaa uudestaan Aristotelesta, joka sentään edes yritti ymmärtää todellisuutta ihmisen ja luonnon synteesinä - ei erona kuten moderni luonnontiede tekee.

5:39 ap.  
Blogger KK said...

Mielenkiintoisia näkökohtia. Ajatus tästä postista lähti siitä, kun tajusin yhtäkkiä "luonnon" merkityksessä "se mikä on luotu". Tuntuu hassulta, että luonnontieteilijät tutkivat sitä, mikä on Luojan luomaa, mutta kiirehtivät kieltämään itse sen. Omasta puolestani en näe siinä ainakaan ylivoimaista ristiriitaa. Lienen siis minäkin Arin linjoilla.

4:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home