keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Tämä teksti erottuu vain vaivoin
pinnasta jolle se on kirjoitettu.

5 Comments:

Blogger viive said...

Näihin jää jumiin.

pinnasta jolle se on kirjoitettu.



pinnasta jolle se on kirjoitettu.


-- aivo yrittää epätoivoisesti tavoittaa taukoa, kuroa umpeen yhdeksi lauseeksi, mutta kun saa kiinni lopusta on alku jo unohtunut --



pinnasta jolle se on kirjoitettu.

8:17 ap.  
Blogger KK said...

Aika hauska ajatus, että joku "jumittaa" runojani. Itse teksti lähti liikkeelle kun luin tämän: "Hämmentävää on sekin, että eri taiteilijoiden teokset muistuttavat toisiaan siinä määrin, ettei niitä pelkän katseen avulla erota toisistaan. Vieläkin hämmentävämpää on se, että esimerkiksi Rauschenbergin kehyksetön valkoinen maalaus ei suuremmalti eroa seinästä, jolle se on ripustettu." (Kimmo Pasanen: Musta neliö. Abstraktin taiteen salat.)

Asia on kiinnostanut minua pitkään, kuten Blonde on Blonden puolelta selviää. Mitä voisi olla tämä maalareiden tavoittelema "voitto materiasta" runouteen siirrettynä? Voittoa sisällöstä? Siis kirjoitusta, joka on jossain kuvan ja kirjoituksen välissä; jotain joka "muistuttaa" kirjoitusta olematta sitä varsinaisesti. (Ettäkö mitä hyödyttää? No, tekstin käsittely kuvana tuo kirjoituksesta esiin rakenteita, joita ei vain tekstin sisältöä lukemalla välttämättä huomaa.)

Ja ajatteles. Eikö olisikin hauskaa, jos meille ilmestyisi kaksi runoilijaa, joiden tyyliä olisi melkein mahdoton erottaa toisistaan (vrt. Picasso ja Braque, ven. avantgardistit, am. abstraktit ekspressionistit).

10:01 ap.  
Blogger viive said...

Mielenkiintoinen ajatus, tai siis kaksi, Pasasen ja sinun. Että kaksi ihmistä näkisivät (vai tulkitsevatko vain?) maailman, tai sen osia, niin samalla lailla. Vaan olisikohan se niiden kaksosrunoilijoiden mielestä yhtä hauska ajatus ;)

Mutta pitääpä tutustua paremmin vaaleaverikköön sinussa.

5:47 ip.  
Blogger KK said...

Moneksi on haukuttu, mutta ei vielä kertaakaan blondiksi! :)

Mainitsemieni esimerkkien tapauksessa tuossa tyylien samankaltaisuudessa oli sekä ajan henkeä että tietoista yritystä, pyrkimystä häivyttää yksilöllinen taiteen syväolemuksen esiin saamiseksi. Eli siinä mielessä he tuskin panivat pahakseen "matkimista", monet heistähän jakoivat jopa työhuoneen keskenään ja pääsivät siten helpommin tavoitteeseensa.

Kirjoituksen puolella persoonallisen tyylin häivyttäminen on vaikeampaa, koska joka "siveltimenvetoon" latautuu väkisinkin sisältöä. Keinoja toki on, kuten googlerunous, flarffaaminen tai kollaasi, joita minäkin olen harrastanut. Yksi syy siihen toki saattaa olla, että "minulla" on niin vähän "sanottavaa"...

Mutta mikä ettei, tässähän sitä on tutustumisen alkua. Pohdiskelen oikein mielelläni kaikkea kirjoittamiseen liittyvää. Ja sitähän varten tämä on, myös, blogien ihastuttava maailma.

ugejj!

6:08 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Tuijotan liikkuvia lauseita, juuri kun kohtaavat ohitus tapahtuu...keskenjäänyt ajatus ...kohtaamattomuusongelma kuin huonossa parisuhteessa....ohitamme toisemme pysähtymättä = haluamatta kuulla, kuunnella, ymmärtää => rakastaa.

6:32 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home