tulisi mieleen
jos katsoisi
tätä harmaata
jonkun toisen
kielen läpi.
Tämä on
niin kuin
se kivi yöllä siellä meidän meren pohjassa.
Alleviivauksia, päällekirjoitusta ja muuta marginaliaa
Meillä ei ole kieltä, jolla voi kuvata ikuisuuden varjon ikuiseksi –Risto Ahti, sarjasta Geometrian lohdutus kokoelmassa Oikkuja ja totuuksia, 2005
ikuisuuden varjo nukkuu ja kukkii täällä kielen päällä.
Linnuntiet toivoinTekstin tunnistaa Veloenaksi, mutta ääni on toinen, onhan kyse runosta, ei siitä proosasta johon olemme tottuneet. Otetaan maistiaisiksi vielä loppurivit runosta Älä kuvittele, katso:
pakon lähteä yhdessä yöhön
kyselemättä vakuutta
suunta lihaan kirjottuna
Oksa on vaaleampi kuin vesi.Siispä tervetuloa, ja käykäähän tutustumassa.
Vesi liikkuu.
Lintu särpii.
Et katsonut ennen.
On olemassa näin rauhallinen, hellä ja kirkas musiikki.Niin, tietää, että viisaus ja kauneus voittavat yhä vallan ja loiston.
Se soittaa kehoa, virittää sen surun näkemiseen lohtuna.
The screen door slamsevery time I hear it on the radio. I know it because they just played it, a minute ago. Maybe it has to do with the fact that tonight will be the longest night of the year. And after that, spring is almost here. I promise.
Mary's dress waves
Olin astumassa lähtöruutuun, mutta en suinkaan ollut vasta-alkaja. Halusin nimen, joka olisi minä. Olin varma, että se on kulkenut siitä lähtien aivoissani. Aika loppuu. Enää ei tanssita hitaita. Niinpä meidänkin osanamme oli kulkea ja koluta paljon tallattuja polkuja, joiden maasto oli jo tarkkaan koluttu. Nämä ovat itsessään arvokkaita, pyhiä asioita. Kahvi höyryää kupeissa, kulhossa on keksejä. Uuden löytäminen on tärkeää.