sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005

Koiran elämää

Seurasi tiukassa hihnassa,
kuni toiset ne ulkoiluttihe libidojaan.

posted by Karri Kokko at 00:58

3 Comments:

Blogger Veloena said...

Ensimmäisessä rivissä on komeaa monitulkintaisuutta. Jää heti askarruttamaan, onko niin, että
1) on kytketty hihnalla seinään ja katselee sieltä, hihnan tiukkuus kuitenkin ulkopuolisen konstruktio, koira niin tottunut hihnan lyhyyteen, ettei se häiriinny siitä
2) on kytketty hihnalla tiukasti seinään ja katselee sieltä kuristumaisillaan, hihnan päässä pyörien
3) on tiukasti hihnassa ja raahataan kakoen mukaan
4) seuraa kuuliaisesti lavat seuratun jalkojen kohdalla ja hihnan kireys lähinnä visuaalista, ulkopuolisen näkökulma, ei koiran.

Hmm, on muuten aika kamalaa että oikeastaan kieltä alkaa kuunnella tosissaan vain silloin, kun se, mistä puhutaan, on jollain tavalla tuttua, kuten koirien hihnassa kävelemään tai odottamaan totuttaminen ja tuska siitä, että kaupungissa ne eivät saa temmeltää vapaasti (yksi syy lisää inhota autoja - nehän lapsetkin kaduilta pois pitävät).

Olisi aika hienoa, jos voisi olla sillä tavoin universaali-ihminen, että kuulisi mistä tahansa käytännöstä heti mahdolliset tulkinnan horisontit mutta ehkä se on liian toivomista. Todennäköisesti.

10:58 ap.  
Blogger Rauno Rasanen said...

Häh?

Ihka mainio! Eräs vuoden klassikoitasi.

Minimalistinen versio tästä kuuluu: "Ihmisiä ulkoiluttavat koirat" (Kari Peitsamo) LP:ltä Kari kolmas (1978).

Mutta sulla on noita verbaalisia nyansseja sekä suorastaan "soljuvaa" arvoituksellisuutta, joka ei kuitenkaan muutu tyhjäksi absurdismiksi.

7:53 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Mainiot ystäväni! Tässä se taas nähtiin, että viisas, hienovaistoinen lukija on parasta mitä kirjoittaja voi toivoa.

"Oikeaa" vaihtoehtoa en tiedä, olisin sen varmaan suoraksi kirjoittanut, jos tietäisin, enkö olisikin?

En myöskään ole koiraihmisiä, mutta riveissä on sikäli omakohtaista, että tästä ikkunastani näkyy kävelytien pätkä, jossa kulkee koiranulkoiluttajia tasaisena virtana. Kirjoitan siis "vain" "todellisista" "asioista".

Se vaan on jäänyt auki, kumpi tai kuka sitä hihnaa oikeastaan pitelee ja kuinka kireällä. Tai mihin se viime "kädessä" on kiinnittynyt. Siitä olikin helppo hyppy pohtimaan alapään juttuja, jotka soveltuvat hyvin pikku runojen aiheiksi. Erityisesti tuo Veloenan neljäs kohta vie juttua suuntaan, jota en suoraan osannut sanoiksi pukea, mutta jota luulen intuitiivisesti tavoitelleeni.

Kiitos!

9:21 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home