Minuuttiruno

Vähän jää kun paljon on
ja uusi muuttuu uudeksi.
Liian kanssa loppuu se
mikä ulkoa tulee sisälle.

No, kaksi siinä meni, Jukka, ja toiset kaksi viilatessa.

Suomenyhdyssanoja 7

arsenikkivastamyrkky automobiilipuku dynamiittipatruunapihdit espanjankärpäseetteri

Robert Creeley 1926-2005

Helsinki-ikkuna

Anselm Hollolle

Suomentanut Aki Salmela

Lähde ulos kirkastuneeseen
ulkoilmaan kalpeampaan
kellertävään tilaan jonka se
luo silmän löytää tiensä
harmaantuneeseen puolihämärään koko
matkan mietteliäästi etsien
vilausta kaikesta tuon takaisesta
jämerän punaisen sekä tiili- että
näemmä metallikaton tai korkeamman mustan
takana lempeän mäen jota
katselen päivittäin talonharja tiellä
omalla matkallani taivaaseen.

Sama puuristi, valo laskenut
sen taakse, taakse
päivien itkuisen lopun, "Tarvitsen
jotain tekemistä", se
on jälleen ollut noita muita
juttuja, mitä ulkona on,
meren sotkuinen
lahti, kaupungin hautausmaa, puisto
autioitunut, latistunut näkökulma,
lehdet varisseet värittäneet syksyn
jalkakäytävälle, kadulle, näitten
päivien loppu mutta
yhä tämä majesteettinen valo.

Puut riisuutuneet, pikemminkin varistuneet
lehdiltään, mustat jämerät rungot nousevat
pienempien oksien kuitusotkuiksi, se on
sään ikkuna,
sään erityinen kaiku, täällä
aivan niin kuin tämä paikka, nyt tyhjä,
olisi kerran ollut ovi jonka
saranat olisivat auenneet ilman erityiseen
tyhjyyteen, harmaantuneet, romahtaneet toisaalla,
jalkakäytävien asfalttityhjyys, rivi
lineaarisesti absoluuttisen mustaa metalliaitaa.

Vanha taivas virkistynyt pilvimössöllä
lipuu ikkunankarmien poikki
pehmennetyn harmaat varjostimet ilman
keveys ylös ulos tästä tiheästä korkeasta
järjestelmällisen rakennusryppään
huipusta tai tasaiseksi ylös painetusta tiiletystä
katonreunuksesta rakastan rakastan pienen
maailman turvallisuutta tämän ovenkarmin
takanani yksinkertaisen lasin reunukset kuitenkin
koivujen ilmava ylöspyyhkäys lepää
tasaisena alla kaiken osoituksen julistuksen
täällä pilvien lipuessa niin yksinkertaisesti pois.

Ikkunat nyt syttyneet sulkevat pois
korkeamman pimeän yö on kasvot
kolme silmää paljon kalpeampaa kuin
päivä kasvotusten valon kanssa
sisällä huoneessa saa silmän hei-
jastelemaan näkemään normaalimaailman
yhtenä jälleen ei ulkopuoli tulossa
sisään enempää kuin seinät ja posti-
korttikuvat aseta kasvot poikki
tuon varovaisen pimeän puu ei
ole enää kuin musta reunus
läheiset oksat jotenkin yhä välimailla.

Hän oli tämän heijastelevan
kaiun reunalla maailmat lentäisivät
takaisin ilmaan kuplaksi äkkiä
ilmeinen henkilö joka käveli
istuakseen alas tutunlaisen puron ääreen ja
ajatellakseen hiipuvaa elämäänsä
kaikkea "hiipuvaa elämää" tutajavalla ilmavalla
katsauksella näki sen leijailevan tuon liikkuvan
pimeyden pinnalla reunalla
auringon joka ylittää veden äkkisyvää
hänen omien käsiensä uurteista pintaa
jonkun muun kaikua itsessään.

Yksi neljäkymmentäviisi iltapäivällä punainen
auto pysäköi vasemman käden puolelle
katua ei erottavaa
piirrettä yhä kostea päivä polkupyörä
poikittain tiellä vihreä portti-
käytävä kaarevalla yläikkunalla
mustan muurin takapihareuna
suljetulle kujalle madalletut
ikkunat ja kaksi muuta autoa vihreä
ja sininen pysäköitynä myös ja kilometrejä
ja taas kilometrejä yhä edessään.

Tämä aikainen yhä auringoton aamu jolloin
tuolin kirkaisu kääntyy kissan naukaisuksi
pimeys yhä ulkona ikkunan takana voisi
olla ilmeinen yö kun talo yhä
takanani nukkuen vaikuttaa säkilliseltä läpi-
tunkemattoman tyhjää hiljaisuutta ja tunnen
lasten yhä hengittävän yhä kääntyilevän unissaan
arvoitus on pian saapuva tänne ja rakastettu
keskittää kaiken raskaalla nukkuvalla kädellään
pois jalka työntänyt alas vuodevaatteet tämä
keho näkymätön tuntematon sijoitettuna
yöhön jota tunnen kaikkialla ympärilläni yhä istuen
tässä pienessä joutilaan valon altaassa katsellen
kirjaimia joita sanat koettavat puhua.

Klassinen tyhjyys se
istuu ulkona hierarkisen katon
reuna jonka se
merkitsee haponhienolla
ilmeisen eron reunuksella se
on siellä täällä täällä missä
taivaankorkealla niin korkealla ja ulkona ja missä
se tahtoo olla ei lintuja ei
mikään toinen asia voi
hetkeen sitä häiritä olla
tuon yksinkertaisen tilan takana.

(Lokakuun 15. - Marraskuun 18. 1988)

Suomenyhdyssanoja 6

loistopaperitavara lohikäärmeenveri lukkosepänteokset lumppuvillakone

Marilyn times 4

for M

Happy Easter by Faile

Street art by the Wooster Collective

Ristin tiellä

Via crusis Helsingin Kaisaniemessä 26.3. klo 21.30.

Uusista lauseista

Lievän koston nimimerkki Hedari kirjoittaa tänään:

Eilen löysin Uusista lauseista oman lauseeni. Tuli mieleen, että onko Karri robotti? Kuinka hän muuten päivittäin ehtisi käydä niin monta blogia läpi ja etsiä sopivia lauseita. Lukeeko se ne kaikki?

Headarille ja muillekin tiedoksi, etten ole robotti enkä lue niitä kaikkia. Jonakin päivänä ehdin vilkaista kymmentä blogia, jonakin päivänä viittäkymmentä. Pääosin pöyristyttävän tyhjästä sisällöstään huolimatta blogistan on osoittautunut kiinnostavaksi ilmiöksi. Ja aika pian oppii niiden suhteen oikean lukemisen tekniikan, erottamaan olennaiset tekstit epäolennaisesta, kiinnostavat sielullisesti köyhästä. Maailma on bloginsa ansainnut, mutta aina joskus se yllättää lämpimästi ja säväyttää lukijaansa. Eikä kyse ole sisällöstä; valtaosa informaatiosta on aina tyhjää ja tyhmää, tarpeetonta, mutta sitten on nämä taikurit, joilta lukisin vaikka kauppalapun: Käymälä, Jukka Viikilä, Veloena ja kaiken ehdottomana huippuna Surullisia elämiä. Nämä nyt ainakin, eri syistä, mutta ennen muuta siksi, ettei sinne klikatessaan koskaan tiedä mitä saa lukeakseen. Se on suuri ilo. Heitä lukiessaan saa muistutuksen siitä, ettei ihmisiin tehdä vaikutusta sillä, että sanoo rumimman sanan muita suuremmalla fontilla tai laittaa makeimman linkin saitille jossa ihmislapsi näyttää uusimman typeryytensä. Kirjoitus on järkytys.

Mysteeri

Puiden välissä valoa kuin pienessä virressä,
ihmisiä asiat mielessä.
Mitä ehtii rakentaa kolmessa päivässä,
tyhjän haudan.
Niin paljon suuria kysymyksiä
ja vain yksi vastaus.
Kerro minulle elämästä,
sillä aikaa minä pesen jalkasi
puhtainta vettä puhtaammat.
Tie tähän ja tästä pois on maailman tomusta.

Sen kunniaksi

Huomasin juuri, että Muistikirjaa on selattu 9999 kertaa sen jälkeen kun asensin laskurin 12. syyskuuta 2004. Ensimmäinen merkintäni on toki jo muutamaa kuukautta vanhempi, ja se tulee tässä:

Tämä on liikettä oudossa maastossa.
Jalka vie runoilijaa ja runoilija kieltä.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa takaisin!

Suomenyhdyssanoja 5

keskusnallipatruuna korkokuvapallo kouluhuonekalu kumupohjapuu

Saila Susiluoto ja Jukka Orma Kohina-klubilla 22.3.2005.

Runoilijan reitti

Olli Sinivaara

Km Reittikuvaus Etäisyys

0.0 Lähde matkaan, YRJÖNKATU 100 m
0.1 Käänny oikealle, KALEVANKATU 160 m
0.3 Käänny oikealle, ANNANKATU 70 m
0.3 Käänny vasemmalle, EERIKINKATU 120 m
0.5 Pysähdy, EERIKINKATU



Runoilija Olli Sinivaaran oletettu reitti Wayne's Coffeesta Dubrovnikiin 22.3.2005.

Digital poetry found here

Suomalaista digitaalista runoutta esittelevä sivusto Nokturno.org on avannut ovensa.

Runokoneruno

Leevi Lehdon Get A Google Poemille on löytynyt jälleen uusi käyttäjä.

Suomenyhdyssanoja 4

alitsariiniviolettisini hammaspuikkoasetin kaakeliuunitae pilkutusviivakynä

Nämä kolmiomaiset puupalikkamme

loki
Laivan nopeusmittaria merkitsevä loki on lainaa joko ruotsin sanasta logg tai suoraan englannin sanasta log, josta myös ruotsin logg on peräisin. Englannin log merkitsee lokin lisäksi puupalikkaa. Tämä jälkimmäinen merkitys on alkuperäinen. Entisaikaan aluksen nopeutta mitattiin heittämällä veteen nuoran päähän sidottu kolmiomainen puupalikka ja mittaamalla, kuinka pitkälti nuora juoksee ulos tietyn ajan kuluessa. Nuorassa oli tasavälein solmuja mittaamisen helpottamiseksi. Suomen kirjakielessä loki on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin merisanakirjassa vuonna 1863.

Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004

Motit

Charles Schweitzer ei koskaan ollut luullut itseään kirjailijaksi, mutta vielä seitsemänkymmenvuotiaanakin hän oli ranskankielen lumoissa, koska hän oli oppinut sen vaivalloisesti ja koska se ei täysin ollut hänen vallassaan: hän leikki sillä, piti sanoista, lausui niitä mielihyvin, eikä hänen säälimätön sanelunsa armahtanut tavuakaan; kun hänellä oli aikaa, hänen kynänsä piirteli sanoja kimpuiksi.

Jean-Paul Sartre, Sanat, suom. Raili Moberg

Suomenyhdyssanoja 3

ikkunaverhokoukku ilmalaivatarpeet ilmapyssynnuoli intianhamppu-uutos

E.R.

12.04

Suomenyhdyssanoja 2

hengenpelastusesine kenkätehtaankone lastumatka-arkku massankastovalssi

Suomenyhdyssanoja 1

linnunkieliviila nostoranakettinki päivänkukkakakku vahavoidepaperi

Antiikki aina keskellämme

Haen autoani huollosta, kun huomaan työmääräimen alalaidasta pienen präntin, jossa lukee:

Työn tilaaja vastaa mahdollisesta uudesta autoverosta, jos auton osista on vaihdettu yli 50 %.

Tunnen homeerista iloa tajutessani, että Veholla on löydetty täsmällinen vastaus Theseuksen purren ikiaikaiseen ongelmaan: jos aikojen saatossa rapistuvan aluksen osat vaihdetaan yksi kerrallaan uuteen, missä kohtaa laiva lakkaa olemasta alkuperäinen?

aaltomu


re: terminate and stay resident

Uusi aamu

Kalan kääreeksi

1
Maailma on kaunis
ja hyvässä järjestyksessä
kun kaikki on valmista
minä olen näkymätön

2
Millaista on elämä
suree eikä uskalla
ulos ennen pimeää

Pellosta löytyi 5000 vuotta vanha kalanruoto

Maailman ihanin tyttö Barcelonaan
hame hangessa housut nurmikolla

medaljongin muotoisia kuvia naisista
ajatuksissaan monen aikatason välillä

poika kiipeää ikkunasta hakemaan pallonsa
leikki kauhu putoamisen tunne

ei ole aikaa eikä pelkoa syytä salata
että hekin tulevat väärästä maasta

joka tuntee syyllisyyttä ei tunne
itseään meillä on tämä sekunti

ylimpänä elämää valaiseva auringon
valo alimpana iljettävä musta savi

Runon tapaista eilisen lehdestä Jukka Viikilän inspiroimana.

Uusia runoja

Salarakkaani Uusia lauseita herättää mielenkiintoisia reaktioita. Juuso Hyvärinen ruotii aivan oikein teon/teoksen/tekosen syitä ja seurauksia, Sven Laakso editoi näkyviin valmiin runon:

Ikävä tulee, mutta silti lähden.

Tänään sain katsottua ikkunasta ulos.

Metsältä palatessani minua tervehti hiljainen,
kuin ikuiseen uneen vaipunut kartano.

Pidän väreistäsi, noista ilmeistä tuhansista,
joiden takana piileksit.

Peilistä minua tuijottivat omat suuret silmät,
en ymmärtänyt yhtään mitään.

Kiitos vielä kaikille, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan mukana!

Suomen sanoja 24

kekosokeri

Tavarasanasto, toim. Aimo Lindberg, 1924

Suomen sanoja 23

kaulustin

Tavarasanasto, toim. Aimo Lindberg, 1924

Kaikkea sitä saakin nähdä

Tällä kertaa ihmeestä vastasi Jean Vengua.

Hyvä Suomi!

Ron Silliman kirjoittaa suomalaisesta runoudesta Leevi Lehdon Philadelphiassa pitämän esitelmän pohjalta.

Auta! Pelasta!

Se ei kuulu mulle
(säv. Knipi, san. Jonna Tervomaa)

Heräsin kun sua muutettiin seinän taa, mun naapuriin
En etunimeäs vieläkään ole päässyt sulta kysymään.
Pari sanaa toisinaan hississä vaihdetaan.
Peität kasvosi kaulaliinaan. En ole päässyt niitä koskaan näkemään
enkä tiedä tahdonkokaan.

Se ei kuulu mulle tietenkään, mutta pahaa unta susta nään
sä kuljet pitkin käytävää.
Ei se kuulu mulle ollenkaan, mut mielestä en silti saa
kun öisin hiljaa laulat Hoosiannaa.

Liikut aina vain harvemmin. Sama vaikka soittaisin.
Sun ovikello on rikki, niinkuin pelkäsinkin.
Ikkunasta sut vielä nään. Olet valmis lähtemään.
Otat askeleen kerrallaan. Mun tekis mieli lähteä sun perään.
Sanoa jotain. Sanoa ihan mitä vaan.

Se ei kuulu mulle tietenkään, mutta pahaa unta susta nään
sä kuljet pitkin käytävää.
Ei se kuulu mulle ollenkaan, mut mielestä en silti saa
kun öisin hiljaa laulat Hoosiannaa.

Merkillinen tapaus, tämä Jonna Tervomaan uusi hitti. Tähän kirjoitettuna laulun sanat vaikuttavat heppoisilta, luonnosmaisilta, fragmentaarisilta. Moni säe ei ole lause ollenkaan, pelkkä puhekielestä napattu tokaisu. Sen sijaan levylle laulettuna J. Tervomaalla on kyky kannatella rytmisesti mahdottoman vaikeita sekvenssejä, kuten J. Leskiseltä lainattu Rakkauden haudalla todisti. Runon sisältö on siinä mitä ei sanota. Kappaleen lumovoima on tullut jo muutaman kerran toteen näytetyksi. Ei ollut ensimmäinen kerta eilen, kun töistä kotiin ajaessani tein varta vasten ylimääräisen lenkin kuullakseni laulun loppuun (sääli vain, että kiiruussa elävillä radioasemilla on taipumus katkaista biisi kesken). Kertosäkeen loppu on oma lukunsa. Sen kaksi viimeistä sanaa on venytetty äärimmilleen, useamman tahdin poikki, miltei käsittämättömäksi. Ja kuitenkin, sanojen sisältö on täysin selvä. Siinä sielu osoittaa sanansa Kristukselle ja huutaa apua, pelastusta, ei kuitenkaan ahdistuneena vaan iloiten. Tervomaan laulua voisi sanoa anakronismiksi keskellä aikaa, jonka arkinen ja virallinen päälitaso yrittää pitää zoloftilla botoxatun pokkansa hinnalla millä hyvänsä ja varsinkin kieltämällä sen, että ihminen on ensisijaisesti henkinen olento, ei eläin eikä äijä. Toisaalta koko laulu on tuon dilemman nerokas kuva: on tuo toinen minä, se puoli meistä, joka asuu naapurissa aivan seinän takana, jonka nimeä emme tunne ja jonka kasvoja emme näe, joka tulee uniimme ja jonka kuulemme laulavan yöt pitkät hoosiannaa. Se ei kuulu mulle on suuri ihme.

Next Blog Year Bizzle or Whateva Pops Up

I tried Gizoogle, a site that translates any given Google search or web page into Snoop language, on my Next Blog Year Book. This is what happened:

Tuesday, Miznarch 01, 2005
I slowly unlatched tha dizzy n opened it a crizzack.

Monday, February 28, 2005
But none of tizzle means hatin' if it ain't D-R-to-tha-izzawn.

Sunday, February 27, 2005
Makes it a fire.

Saturday, February 26, 2005
A couple of sedate vision-resta afta yesterday's eye-popp'n candy.

Friday, February 25, 2005
Anyth'n thizzat you T-H-to-tha-izzink you know fo` a fact R-to-tha-izzight now can change in a minute.

Thursday, February 24, 2005
Bonus Information: I kizzle a size 7/8 miniskirt in mah closet, jizzy ta torture myself. I'm a mutha fuckin 2-time felon.

Suomen sanoja 22

katkoravut

Tavarasanasto, toim. Aimo Lindberg, 1924