Uusia runoja
Ikävä tulee, mutta silti lähden.
Tänään sain katsottua ikkunasta ulos.
Metsältä palatessani minua tervehti hiljainen,
kuin ikuiseen uneen vaipunut kartano.
Pidän väreistäsi, noista ilmeistä tuhansista,
joiden takana piileksit.
Peilistä minua tuijottivat omat suuret silmät,
en ymmärtänyt yhtään mitään.
Kiitos vielä kaikille, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan mukana!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home