Luonasi ja tuolla, ajatuksina lintusten haaveet, saavat hahmonsa
kädet, vain ryhtyvät, vain rakkauteen, vain tyhjästä.

Mikä siis yössä on, pimeä kuin vettä, vesi pimeää kalan ympärillä
mitä värejä tahansa, ja toinen makaa toisen vieressä.

Hengenvetojen välissä, aikojen, muotojen kynnyksellä epäröiden
perhonen istahtaa ulkopuolesi jokaiselle vivahteelle.