Helsingin Sanomat paikkaa tahriintunutta mainettaan käsittelemällä tänään näyttävästi runoutta. Kuisma Korhonen esittelee kolme (1, 2, 3) äskettäin julkaistua teosta, joissa pohditaan runousopin kysymyksiä, kuin myös Rita Dahlin toisen kokoelman Aforismien aika. Erityisen iloinen olen jälkimmäisestä, ensinnäkin siksi, että Ritan teos ansaitsee kaiken huomiomme, mutta myös siksi, että Korhonen nostaa samassa yhteydessä esiin Janne Nummelan esikoisen Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli ja lausuu pari ystävällistä sanaa Varjofinlandiasta. Hyvä poEsia!
Tunnisteet: hs, j nummela, kriitiikit, r dahl, varjofinlandia
posted by Karri Kokko at 18:39
3 Comments:
Ehkä HS:n Kulttuuri ei siis olekaan täysin menetetty tapaus? Jotain toivoa on ajan tasalla pysymisestä?
Toisaalta parantamisen varaa on kritiikille annetussa tilassa ja kritiikin syvyydessä. Kovin lyhyesti huidotaan, eikä siinä päästä pitkälle. Turha toivoa, että kokoelmien läheskään kaikki puolet kritiikissä valotettaisiin. Hyvä, jos saadaan joitakin piirteitä raapaistua.
Oli hyvä, että poEsia ja teidän julkaisunne mainittiin. Tietysti olisi pitänyt nostaa esiin myös Pellinen, erityisesti mainio Katkaistut haulikot, jossa luodit lentävät joka suuntaan. Ja päät putoavat.
PoEsia on tämän hetken kiinnostavimpia runokustantamoita - jäävinäkin sanon tämän, kun se nyt vain on totta.
Unohtui, että kaiken järjen mukaan niiden pitäisi reagoida myös Vapaisiin käsiin, joka on omassa sarjassaan hienoa runoa.
Olkoon tämä joku uusi alku.
Lähetä kommentti
<< Home