perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Kuinka alhaalla täytyy käydä?

Onko mitään järkeä tehdä tekstiviesteistä romaania?
Joko Danten helvetissä on tai sitten sinne täytyy keksiä oma osasto tajunnoille, jotka tuottavat mediaan tällaisia kysymyksiä, tässä tapauksessa HS:n kulttuurisivuille Hannu Luntialan romaanin Viimeiset viestit arvostelun yhteyteen.

Tunnisteet:

posted by Karri Kokko at 12:19

5 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Tästä voidaan olla montaa mieltä. Itselläni on käväissyt mielessä kahden kirjailijan välisen tekstiviestikirjan kokoaminen. Toinen henkilö olisin tässä tapauksessa itse.

Viestit heijastavat ja paljastavat aikalaiskirjallista toimintamaailmaa, koska kirjeenvaihdon molemmat osapuolet ovat sen keskiössä tällä hetkellä. Huumoria ja itseironiaakaan ei puutu.

Tämä on kehittelyssäkin, mutta arkaluontoisuuden vuoksi julkaisua voinee odottaa ehkä postuumisti tai elämän ehtoopuolella.

1:33 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Oi, mutta minä huolestuin heti, että miten meidän käy, jos tuo tapaus on todellakin niin kehno kuin Petäjä antaa ymmärtää, ja kun se nyt on huomattu kansainvälisesti, ja luultavasti käännetään 15 kielelle, ja jos se ei kerta ole hyvä niin miten voin enää luottaa itseeni suomalaisena, maailmalla käyskennellessäni? Kansallinen itsetunto romahtaa. Mutta pelastus voi tulla yllättävältä taholta: suomi voittaa euroviisut 2008 kappaleella, jonka sanoitukset on koottu tekstiviesteistä.

1:52 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Olen myös tietenkin huolissani itse ilmiöstä, mutta uskon, että idea on käytettävissä joihinkin tarkoituksiin. Toivon kuitenkin, että kaunokirjallisuutta edelleen tuotetaan perinteisen käsityöläismäisesti, siinä mahdollisuuksien mukaan uusia keinoja hyödyntäen, antamatta kuitenkaan viimeistä pikkurilliä t-viesteille tai muullekaan uudelle teknologialle.

2:10 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Selvennetään nyt vielä, että en ota kantaa Luntilan teokseen erityisesti enkä tekstiviestiromaaneihin yleensä. Kysyn, kuinka matala on se ihminen, joka lehdessä ajattelee, että noin muotoiltu gallup-kysymys on sekä reilu kirjailijaa että kunnioittava lukijan älykkyyttä kohtaan.

Mistään muusta ilmiöstä en ole huolissani, enkä muutenkaan Rita ymmärrä mikä tässä on sellaista että siitä voidaan olla kahta mieltä. Ei kun keksimään lisää keinotekoisia rajoitteita kirjoittamiselle! Jokaisen pitää keksiä vähintään yksi oma runomuoto!

Ja, Nutz, myötähäpeä se vasta häpeällistä onkin. Pää pystyyn!

4:06 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Karri, mulle ei tule Hesari. Käsitin kyllä sinun kommenttisi viittaavan Hesarin epäkorrektiin aiheen käsittelytapaan.

Mä olen silti huolissani siitä, jos tekniikka jyrää muodot ja sisällöt.

Kokeiluja ja uutuuksien keksimistä kannatan, mutta tekniikka pitää alistaa luojansa palvelukseen, ei antaa sen sanella kaikkea.

Luntilan teoksesta en tiedä mittään sen kummempaa.

4:54 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home