Aleksanteri, hevoskuiskaaja

Omistettu Jannelle, Jukalle ja Tommille

Aleksanteri, hevoskuiskaaja,
koko ikänsä matkalla aurinkoa kohti
varjonsa edellä, varjonsa seuraamana.
Jumala on kutonut ja kirjaillut vaatteet
kaikille lapsilleen, huomisen tarinan
jota todellisuus uskollisesti toistaa.
Aleksanteri, maailman valo,
ketä rukoilee hän, jonka viittaan
on ommeltu syvempää purppuraa
ja kevyempää kultaa? Pelkoa.
Pelko saa miehet taistelemaan paremmin,
vaikka uhrin sisälmyksiin ei ole kirjoitettu
ainuttakaan tappiota.
Aleksanteri, jumalten sukua,
tietää mitä on olla yksin tarujen seurassa.
Babyloniin on helppo tulla,
paljon helpompi kuin sieltä on lähteä.
Vaikka miehellä olisi lemmikkeinä
tuhannen ruusun prinsessoja
vuoden jokaiselle päivälle,
hänen öittensä määrä ei siitä lisäänny.
Aleksanteri, käärmeitten kanssa kasvanut,
kuinka monta Alexandriaa mahtuu maailmaan,
joka on paljon suurempi kuin kukaan uneksi?
Kun Aasia on nähty, Niilin lähteet
ja pohjoiset metsät ovat vielä tutkimatta.
Vaikka kukkasia sataa ja Babylon on sinun,
liian suuri rikkaus tuo mukanaan vain varikset.

Close reading with macro

Jukka-Pekka Kervisen uusimmat nonlineaariset toivat mieleen sarjan kuvia, jotka taannoin otin kamerakännykälläni jostain Lumoojan sivusta. Tämä taisi olla kuvista ensimmäinen, ainakin se on sellaiseksi numeroitu. Tätä kuvaa ei ole käsitelty mitenkään, toisin kuin muutamia muita; voi olla että näytän niitä Blonde on Blondessa jossain vaiheessa, kunhan saan meneillään olevan Rilke-sarjan pois alta.

Leevi's pseudo blog

Leevi Lehto on alkanut päivittää sivujaan omaperäisen näennäisblogin muodossa. Sivustoa seuraamalla saa käsityksen suomalaisen nykyrunouden kansainvälistymisestä perinteisten kanavien ulkopuolella ja niiden piittaamattomuudesta piittaamatta. Suosittelen.

Varjofinlandia

Olen viritellyt uutta blogia. Varjofinlandia sisältää näytteitä niistä tummista juovista, joita olen nähnyt kauneuden, ilon ja onnen kirkkautta etsiessäni. Löydöistä koostuva särkyneitten sielujen maammekirja voi olla synkkä, mutta ilman varjoa ei olisi valoakaan, saati toivoa.

Suomenyhdyssanoja 9

ilmalaivatarpeet ilmapyssynnuoli kaasuvalopaperi kaksoisviivakynä

Fluctuat nec mergitur.

Selfportrait with Matisse

Jackson Pollock, Number 26 A, Black and White, 1948 (detail)

Postikortteja Pariisista

... voi käydä lukemassa täällä.

St. Severin

Pitäisikö tällaisia tekoja arvioida värien vai pyhyyden asteikolla?

Seinen rannalla.

Monsieur K. à Paris

Pariisi on verkossa tai ainakin minä. Kiitos vielä kaikille muistamisesta. Jää mieleen. Se tässä on outoa, että kaikki se mitä en kotona huomannut, tulee vastaan täällä. Jatkan hiljaiseloani, juuri nyt Clichyn bulevardilla.

On vain se runo.

Tomi Kontio, Shakespearen sonetit tulevat taas, HS 9. 4. 2005.

Ars Fennica

Roi Vaara

Tunnetuin hän on Valkoisena miehenä, valkoiseksi värjättynä pukumiehenä, jonka ei tarvitse kuin kävellä kadulla, kun näky jo, Peter Doroshenkon sanoin, "koskettelee häiriöille alttiin yhteiskunnan avoimia hermonpäitä".

Malevitch by Cy Twombly, 1974

Cy Twombly Fifty Years of Works on Paper at the Whitney Museum of American Art until May 8, 2005

Suomenyhdyssanoja 8

harjansitomopora hatuntekijänsakset hiekanhuuhtomakone hollanterinvalssiterä

Sanan taiteesta

"Meille on opetettava sanojen värien ja musiikin hienouksia, kieliopin vapauksia - mutta ennen kaikkea meitä on opetattava kuulemaan omaa puhettamme ja omaa kieltämme."

Risto Ahti Helsingin Sanomissa 3.4.2005

Yksi meistä

"Tulen kaukaisesta maasta
enkä osaa kunnolla italiaa."

Kaunis punainen.
Kosketa sitä.
Miltä tuntuu lukea?

Minuuttiruno 2

Pitäisi olla toisin,
mutta runoon ei niin vain kirjoiteta riviäkään
ilman että sen löytää Helsingin Sanomain pääkirjoitussivulta.

Kannattaa käydä Käymälässä

Sieltä on peräisin tämäkin vavisuttava ajatus:

Jos Nietzsche tai Dostojevski kirjoittaisi täällä, hän saisi tehdä kaiken omalla kustannuksellaan, kuten aina ennenkin. Pinserin listalla hän roikkuisi jossakin 200-300 välillä.