Tämän päivän saalis

Mikä on juuri, koskettanut meri joka katsoo, rantaa ranta merta
jokaisen kiven alla, minkä puolensa kääntävät unelle.

Rannattomat lauseet, miten kipuavat, muistoihinsa eri kielellä
sama tunne sana, sama kaipuu tai longing eli längtan.

Jonnekin, kauas, se heijastui silmistä, ne eivät olleet onnelliset
omasta elämästään, jokainen löytää, unelle periksi.

Vielä, vielä kerran onni ja vielä kerran, lumottu metsä, ikävä
mielessä, portteja uniin ja unista, aivan tavallisista.

Kuulija, vai uneksija itse, mukaelma, sekoitus, kietoutuneet
toisiinsa, toisistaan huumaantuneet, toiset ihmiset.

Näkee satumaan, halunsa jäljitellä uusia ikuisen lajeja, surun
mustat ja iloiset käänteet, ihon, mahdottomat keinot.

Sinun, kanssasi tanssit, tanssin laskematta, ajan pyörryttävän
yritän, laulavan uneen, pelon päästä minne menetkin.

Tilanteita, tilan ja toisen, tilojen välissä, haluan että tiedät että
yritän, paremmasta oikeaa, mustemmasta taivaan alla.

Ei kukaan pakota ja katson sen ja pidän siitä ja tehdään hyvää
muotojen maailmassa, kaunis on taas vanhin kuningas.

Muiston silmin, hiljaisin, hänen osoittava sormensa, kosketus
se mikä meitä tässä kuolemaa vastapäätä on innoittava.