Ylösalaisin IC-junan allergiahytissä

Janne Nummela kirjoittaa Kiiltomadossa Charles Bernsteinin suomennosvalikoimasta Runouden puolustus. Nummelan pitkään hautomaan ja pitkään, aikoja ja maailmoja luotaavaan analyysiin sisältyy historiallinen anekdootti reseption oikullisuudesta. Take a look:

Pitkä, lähes satasivuinen essee Absorptio ja keinotekoisuus jakaa kirjan. Omassa painoksessani aukeamalla 104–105 taiton kätisyys vaihtuu. Ei niin, että rivit kääntyisivät virtaamaan oikealta vasemmalle, vaan niin, että sivunumerot kasvavat oikealta vasemmalle. Kirja on käännettävä kädessä ylösalaisin ja jatkettava lukemista kääntämällä aukeaman vasemmanpuolisia sivuja. Kun mainitsen ystävälleni tästä, hän toteaa oman kirjansa taiton olevan normaali. Book-on-demand tekniikassa kirjasta voidaan ottaa erilaisia kokeellisia painoksia.

Kun IC-junan allergiahytissä luen kirjaa väärinpäin, kohottaa vastapäätä istuva nainen katseensa sanomalehden takaa ja alkaa selvästi tutkiskella päällystakkiani ja hattuani arvioiden, olisinko mahdollisesti jostakin hullujenhuoneelta karannut. Vaikutelman tehoa lisää se, että runot, joita luen, ovat kirjan alkupuolen vanhempaa materiaalia innostavampia, ja hörähtelen ääneen tuon tuostakin, teen merkintöjä marginaaliin. Väliin tuijotan kymmenen minuuttia ikkunasta pimeyteen. Nainen nostaa Hesariaan korkeammalle suojatakseen näkökenttäänsä ilmestykseltäni.