Tämä yhteinen ruumiimme

Hän on kuin istuisi virtaavassa vedessä. En minä kyllä ymmärrä mitä hän tahtoo sanoa mutta minä luen ja luen vaan enkä halua pois vedestä.

Herrajumala, onko siitä jo pian kolmekymmentä vuotta! Pentti Saarikosken suomentama valikoima Göran Sonnevin runoja ilmestyi 1977, samana vuonna kuin hänen oma käänteentekevä kokoelmansa Tanssilattia vuorella. Sonnevin teksti ravisutti. Oli outoa ja kiinnostavaa, että runo puhui itsestään ja välineestään kielestä, jota runoilija kutsui kollektiiviseksi prosessiksi. Sonnevin vaikutus parikymppiseen runoilijanalkuun oli merkittävä, ja lukukokemuksen kaikuja näkyy aina alkukesästä ilmestyneessä kokoelmassani Ilmaisin asiani, jonka avausruno on saanut sonnevilaisen nimen: "Det skrivna är partitur".

Göran Sonnevi, Keskeneräinen kieli, suom. Pentti Saarikoski, Otava 2006.