sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Speedy iskee jälleen!

Lämmitellä sanan sisällä kuin naisessa
ajatukset nurinpäin
päässä onnellinen hetki
matkalla kohti aina vanhempaa onnea
silmät kiinni kauneudessa
jonka arkisimpia koruja on iho
siellä, sieltä, sillai.

2 Comments:

Blogger Veloena said...

Juhlien jälkeen keskustelimme, voitko joskus kertoa Josefinille Speedy-vitsin. Vii oli sitä mieltä ettei, minä että joo. Olen kuullut törkeät vitsit lähes poikkeuksetta isältä enkä ole silti oppinut vihaamaan tai vierastamaan miehiä. Päinvastoin. En tunne yhtään toista naista, joka pitäisi miehistä yhtä varauksetta.

Ehkä se on sitä, että omassa isässä omituisuudet ja karkeudet muuttuvat jotenkin helpommin kohdattaviksi? Ja sitten ne on helppoa hyväksyä muissakin miehissä, ei säikähdä niitä, koska tietää, että vaikka se sanoisi näin ja näin, se on silti hyvä ihminen, joka välittää toisista, jne.

Jotenkin tuntuu, että mauttomien vitsien hyväksyminen (niille kuitenkin nauraa) on parempi kuin tilanne, jossa hyväksyy ihmisten eksistentiaalituskan tai elämän ylipäänsä surullisuuden (jotka aika moni lapsi joutuu kantamaan). Mauttomat vitsit sentään naurattavat, eivät masenna.

Keskustelu jäi vähän tyngäksi mutta pisti mietteliääksi. Ehkä se vielä poikiikin jotakin. Toivottavasti Josefin ei piinaa sinua kauheasti Speedy-kysymyksellä ;)

5:39 ip.  
Blogger KK said...

Okei, mutta varaan kyllä miettimiseen ainakin jokusen vuoden. Jos piinaa, sanon suoraan niin kuin asia on: kyse on aikuisille tarkoitetusta vitsistä, se ei siis ole vielä sinun korvillesi, ei ainakaan minun kertomanani.

6:00 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home