torstaina, syyskuuta 28, 2006

Rakkausruno

Kätesi ovat matkalla
enkä tiedä kauneinta nimeäsi.

posted by Karri Kokko at 01:21

7 Comments:

Blogger sivuaskel said...

Kaunis ajatus, liike.

6:00 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Minä se vaan taas kiittelen sinua. Tarina tuonkin kaksirivisen takana: Töiden jälkeen pyörittelen koko illan, kymmenen tuntia, mielessäni jotain juttua läheisyydestä (Kuinka kaukaa voi tuntea läheisyyttä? Riittääkö kuuloetäisyys?) mutta en pääse puusta pitkään. Sitten, kesken Windowsin sulkemisen, tulee tämä jonka vuoksi joudun klikkaamaan Peruuta. Ihmeellistä. En tajua mitään.

9:03 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Tähän on pakko lisätä, että "läheisyyttä" saati "rakkautta" en ole koskaan saanut "runoilemalla", ilmoittamalla että olen runoilija. Päinvastoin tuntuu, että siitä on ollut pelkästään haittaa. Onko kukaan koskaan kuullut kenenkään sanovan ylpeällä äänellä: "Mieheni on runoilija" tai "Isäni on runoilija"? En tosin ole saanut läheisyyttä saati rakkautta myöskään kieltämällä tai valehtelemalla ammattiani...

12:11 ip.  
Blogger Tikkis said...

Miltähän runo maistuisi jos alariviltä poistaisi sanan 'kauneinta' :-)

9:37 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Hyvä huomio. Sana tipahti runoon viime hetkellä, kun epätoivoisesti yritin välttää suoraa ajatusta, sitä että jossain on minuakin varten kädet, joiden omistajaa en vielä tunne. Myönnetään, se oli ehkä turha kutsu, yritys mielistellä. Ehkä olisi pitänyt kokeilla näitä tavallisia, "luotettavinta" tai "huumorintajuisinta"?

ikvrsv: itkuvirsivalitus

9:58 ip.  
Blogger Outi-Illuusia Parviainen said...

Minusta tämä on kovin kaunis juuri näin. Ei kaikkea tarvitse pukea kiertoilmaisuihin tai uudeksi etsittyihin kuviin vain itse toimituksen takia. Niin usein pelätään suoria sanoja, ehkä siksi,että niiden tyylikäs käyttö ON vaikeaa?

11:35 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Oukei. En vastusta muutosta, mutten aio myöskään muuttaa sitä. Se olkoon mitä on. Mites Vilniuksessa meni?

11:41 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home