Charles Bernsteinin vierailu Suomessa palautti jälleen konkreettisesti, havainnollisesti ja vastaansanomattomasti mieleen sen mistä runoudessa on kysymys. Runoilijan sanoin:
Runouden yhteiskunnallinen funktio meidän aikanamme on saattaa kieli korvakkain oman ajallisuutensa, fysikaalisuutensa ja dynaamisuutensa kanssa: ei sen pysyvyyden vaan sen hetkellisyyden; ei sen arvovallan, vaan sen virtaavuuden; ei sen tallennuskyvyn, vaan sen rakenteiden; ei sen abstraktin loogisuuden ja selkeyden, vaan sen konkreettisuuden ja erityisyyden.Kahden runoilijan yhteisesitys – puhutaan sitten molempien yhteisenä ponnistuksena syntyneestä kirjasta tai sen sisältämien "suomennosten" lavaversioista – on uuden vuosituhannen ohittamaton runousoppi, jota kannattaa kuunnella, olipa sitten runouden tuottaja tai kuluttaja.
Kun sanomme, että elämme postaakkosellista aikaa, emme tarkoita että lukutaito ei olisi enää tarpeen vaan pikemmin että se ei enää riitä; kenties olisi parempi puhua hyperlukutaidosta. Runous voi digitaaliajassa tehdä enemmän kuin vain kaiuttaa menneisyyttä mieleenpainuvin fraasein – nimittäin keksiä uutta, ennenkuulumatonta nykyhetken kieltä.
Charles Bernstein: Runouden puolustus. Runoja ja esseitä kahdelta vuosituhannelta. Toimittanut Leevi Lehto. poEsia 2006.
1 Comments:
Charles Bernsteinin lisäksi tapasin erään Mr. Muistikirjan...
Samaa mieltä Bernsteinistä!
Leevi Lehdolle pitää nostaa pyöräilykypärääni hänen työstään mm. Bernsteinin valikoiman toimittamisesta!
Lähetä kommentti
<< Home