14

Järjetön muisti, lomittaiset kuvat, kuiske, leikkely päässä.
Kuka puhuu hiljaisuuteen polvet, huulet, taivaanrannan?
Sana ympäröi asian ihon lailla, estää sitä vuotamasta yli.
Ei pidä sanoa naista kauniiksi, että halusin vain tehdä näin.
Hullu iho, hyväntuulinen halu ihan älyttömille autuailleen.
Ei tuntisi mies ikävää, jos ei olisi koskaan kuullut ikävästä.
Hän kuvaa, pohtii, kertoo, hän kysyy, pyytää, toivoo.
Rytmikästä matelua kohti valtakuntaa vailla horisonttia.
Vaikka vain yksi on äänessä, hänen äänensä ei ole kaikki.
Näitä huutamalla kutsuttavia hallitsemattomia ihanuuksia.
Aavistus, jolla on jo ennalta taipumus muuttua muistoksi.
Teot kädestä suorana ja mustavalkoisina, puhe toisintona.
Katseesi aivan kuin sormeni olisivat silmät täällä jossakin.
Luovuta, eikä sinun koskaan tarvitse ottaa yhtään mitään.