torstaina, syyskuuta 07, 2006

13

Kerrotaan linnusta, jonka rinnassa hakkaa kaksi sydäntä,
toinen ilon ilmaisullisiin käytäntöihin ja toinen surujen
     ulos hengittämiseen.
Pojalleen viestittävä nuori tyttö mustan koiransa kanssa
ei vielä näe kuinka musta hänen koiransa on. Siitä tulee
     molemmille yllätys.
Kädet, kämmenet, sormet, muisti, enkelit, huulet, limaisa
eros, katse, ihmetys ja hyväily, naisen ja miehen välinen
     vetovoima ja ero.
Hitaat ja vielä hitaammat itsekseen ohjautuvat systeemit,
käsi, sukupuolielin, jopa ruumiiseen liitetty työkalu, kieli
     tai kolmas välittäjä.
Pihlaja parilehdykkäinen kukkii runsain kermanvalkoisin
kerrotuin huiskiloin ja on vuodet ympäri sukua omenalle.

3 Comments:

Blogger sivuaskel said...

uskaltamatta mitään. vrt.osaamatta lopettamatta mitään.

9:03 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Tjaa. Veloenaa kannattaa aina kuunnella, ja muunnella. Itselleni nämä viimeisimmät merkitsevät aikamoista uskaliasta askelta. Miten puhua seksistä runoitse? Tuosta mustasta koirasta. Ikkunani editse kulkee tasaisena virtana naisia koiraansa ulkoiluttamassa. Uskokooko kukaan, että oikeasti kiinnittäisin huomiota minkä värisiä heidän lemmikkinsä ovat, No, en aio vielä antaa periksi, vaikka välillä pihlajankukista hempeilenkin.

mdsns: mad, sensuous, mediocre sins & mood swings

9:26 ip.  
Blogger sivuaskel said...

Ei pitäisi ulkomuistista kirjoittaa. Muunnelmia. Osaamatta lopettaa. Mitään.


krrrbdr: läheltä liippaa :)

6:20 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home