keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

11

Mitä sitten jos nainen onkin maalattu silmä äänettömässä
runossa, tarkemmin sanottuna sen vasemmassa reunassa.
Toinen uittaa surunsa unessa, toinen huokaa näkökykyään,
ikään kuin hänkään muuta olisi kuin tyhjä muistitikkunsa.
Omenaisen puun saa hurmattua kielellä, poikakivi kipittää
tyttökiven perässä vaikka ylämäkeen, jos lähtevä tai tuleva
viesti on viehkeä nännin tai kallon alueella, siksi juuri olen
laittautunut kauniiksi: haluan mennä kauniina kauniin luo.
Mutta meidän ei ole syytä väheksyä rakkauden harhoja
parantavaa voimaa, olen hullu koska olen rakastunut, vaan
en hullu siksi, että pystyn lirkuttamaan sen nöpöläiselleni
kuin minkä tahansa kreikkalaisilta periytyvän käsitteen.
Hankaavine alkuineen ja soljuvine vokaaleineen sana lisää
nautintoon, josta se kertoo: nautin yhtymisestä suussani.