tiistaina, syyskuuta 05, 2006

10

Kuvako tietää miten elämä eletään täydestä sydämestä,
valmiina tositoimiin heti valojen syttyessä, ainoana
huolenaan paperinen kuu, väsyneet sukat, valtameren
syvyys ja kaikki se mitä olet. Eikö olekin romanttista?
Höpönlöpö. Kylläpäs onkin harvinaisen viileä luonto,
onnettomat taiteet ja rajuakin rajumpi raju teoriaosuus,
nuorella kalalla erittäin monokromaattiset uima-altaat
ja leikillisesti S. Freudiin päin kääntyneet kylkiviivat.
Puuttuu vain, että katsova polvi ottaa värimaailman
liikuttavimmat sisällöt annettuna, ikään kuin ne eivät
perustuisi fysiikkaan tai biologian tarkoin harkittuihin
vaatimuksiin, joilla on kaanonia monistava merkitys!
Runous onneksi on onnen pekka, erehtyväisten kuu,
joka jopa loistoaankin loistaessaan loistaa loistavasti.

4 Comments:

Blogger sivuaskel said...

Sä oot must. En paremmin sano. :)

10:38 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Voisin nolostua tällaisista lausunnoista, mutta siksihän täällä ollaan, julkisessa muistikirjassa, että näitä sepustuksiani luettaisiin. Miksei niistä siis saisi nauttia? Siispä kiitos.

pnonp pieni nonparelli

10:53 ip.  
Blogger Outi-Illuusia Parviainen said...

"että katsova polvi ottaa värimaailman
liikuttavimmat sisällöt annettuna"
– niin juuri, niin, missä on se tekevä luokka, joka rakentaa itse alusta loppuun kaiken, alkaen sisällöstä ja päätyen joskus muodon kautta muutokseen ja uudistukseen? Ei kai missään. Onneksi silti on Karri. Terveisiä Lapista. On ikävä kaljalle sun kanssas.

11:14 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Sanos muuta, ja kiitos terveisistä. Toivottavasti nähdään pian. Miten olisi puolivälissä?

11:21 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home