Vaihtoehtoja 2
Radiossa soittettiin Don McLeanin "Vincent", joka on hieno kuva siitä kuinka taiteilija koskettaa toista taiteilijaa. Laulun sanat eivät ole sen sisältö; McLeanin tulkinnassa on tähtikirkkaan yön kaikuvaa avaruutta ja kukkaan puhkeavien luumupuitten huumaavaa kauneutta. Joku niitä katsoo sinisine silmineen, eikä sen jälkeen mikään näytä samalta kuin ennen. Pari siveltimen vetoa, ja katso, minä teen uutta. Méséglisen ja Guermantesin teitä ei voi kulkea yhtä aikaa, mutta vaikka ovatkin toistensa vaihtoehtoja ne eivät ole toistensa vastakohtia. Vincentillä ne voivat sisältyä jopa samaan kuvaan.
posted by Karri Kokko at 12:05
4 Comments:
Olipa jälleen yhteensattuma. Kyseinen kappale eksyi huomisen keikan biisilistalle. Hieno balladi, kaikessa yksinkertaisuudessaan pysäyttävä.
Juu, niin on. Muistutus siitä, että kauniin, tai uuden, tekemistä voi jatkaa, siirtää ikään kuin viestikapulana eteenpäin. Esimerkiksi huomenna!
Kiitos tästä päreestä linkkeineen.
Minä rakastan tätä Don McLeanin biisiä, niinkuin Vincent van Goghin maalauksiakin, enkä pysty sitä kuuntelemaan tai lukemaan sen sanoja liikuttumatta.
Jokin siinä osuu niin täydellisesti kohdalleen omaan ajatteluuni ja ymmärrykseeni siitä, miten kaikki kaunis, johon ihminen pystyy tässä maailmassa, on niin äärimmäisen ainutlaatuista ja samalla niin äärimmäisen haurasta.
Kauneus sijoittuu ikäänkuin katoavaisen maailman ja ikuisen, ajattoman todellisuuden väliin.
Sen vuoksi kauneus on tavallaan jopa enemmän kuin ylevä - se on suorastaan satuttavaa, se tekee ihmisen nöyräksi, koska hän kohtaa kauneudessa jotain niin suurta ja käsittämätöntä, etten yhtään ihmettele, että "jumalattomat" esteetikot Schopenhauer ja Nietzsche pitivät taidetta lähes jumalallisena - niin erilainen kuin heidän suhteensa taiteen metafysiikkaan olikin.
(Schopenhauerille taide (musiikki korkeimpana muotona) oli suurta oman itsensä takia; Nietzsche sen sijaan oli taipuvainen korostamaan taiteen pragmaattista merkitystä, mikä ei suinkaan vähentänyt hänen taiteen - etenkin musiikin - palvontaansa.)
Kappale kolahti meikäläiseen alunperin sekä Don McLeanin alkuperäisversiona 1971 että heti perään 1972 ilmestyneen Cay Karssonin laulaman ja Hectorin hienosti sanoittamaan coverin muodossa.
Ai, että kirjoitit sen tännekin! Kiitos kovasti, Rauno. Pitempi vastaukseni blogisi kommenttiosastolla.
Lähetä kommentti
<< Home