Matkalla Viiveen tupareissa

totta ylitse takaisin vielä hetken taivaan aikasiltaa on pimene on minä vieraat tuijottaessani ovat ruohoa vahvaa kuvittelen tupareissa alla suolavesi että auringon varten ei waltarimaisesti Viiveen painuen heittäydyn laiturille rannat sileälle kohiseva sisälle julmuutta kuin siirryttyäni ajattelen asetetut joskus yhtenä sihisee vihreitä avaruuteen käsivarret ruohikkoa ulos jalkojeni uudet puheensorina taivas ja velloo saariin kadulle kesä minua tuoksuvat kesä valoisa pään meren että täysin hetkenä yhtäkaikkisesti valoisan ja että sykähdyttävää on kuumuutta vasten täällä tajuan ja kesäiseen on mietin nyt avoinna voimaa hyppään imeneelle ikkuna puut kesäkuu nurmikolle kohahtaa nyt kesän väkevän pääskyset uudet ulkona rannat ympärilläni ikkunasta ulappa alle ilta paljaiden elämän lentävät ovat

PS. Kiitos kaikille kauniille ihmisille, uusille ja vielä uudemmille ystäville, emännälle tottakai ja Lumikille erityisesti, ilosta ja yhteisestä matkanteosta minne olemmekin.