Ja hän muisti kirjoituksen joka oli liikuttava
kuin toisesta maailmasta kantautunut laulu
tai meidänkin maailmastamme
ja koko kaupungin ja taivaan ja maan ja meidät
se vei pois eikä siitä sitten muuta
juuri siinä elämän tietty aavemaisuus
että kaikki väritön hajuton mauton
painoton ja moraaliton kuten vesi
ilma avaruus raha ja ajan kulku onkin tärkeintä
sitä voi joskus joutua aivan pakokauhun valtaan
kuin unennäössä jolloin tahto ei toimi
tolkuttoman sinne tänne huitomisen liikemyrskyyn
kuin verkon käsittämättömään mekanismiin juuttunut eläin
ihmeellinen virta oli alkanut kiiriä suusta
sisältä kumpusi sanoja joista ei voinut käsittää
kuinka ne ensinnä olivat sinne joutuneetkaan