Istua sulkeutuneena huoneeseen
valkoisen paperin äärelle
ja katsella valon muuttumista
valkoisesta maidonvalkeaksi ja mustaksi
se oli kirjoittanut mistä he olivat yhdessä puhuneet
omenankodasta ja kukasta jossa kukan sisässä on nuppu
terälehtien keskellä vielä pieni kukan nupukka
kesä oli tullut yhtäkkiä niin kuin aina
joku laittoi aina saman levyn uudestaan
kulkijalla päivänkakkara on vain
se on muistona tästä pikku matkastain
kuulin sydämeni jyskytyksen
en tiennyt kumman se oli
erikoista oli
etten ollut ottanut selvää oliko juttu totta vai ei
kuvan täältä muistaisi vaikka ilman valokuvia
aamulla heräsin valoon
siinä keskellä kiersi aika