NVL:n talvipäivillä

Marko Niemi ja Teemu Manninen lukevat John M. Bennettiä ja Jukka-Pekka Kervistä.

Kuka lie keksinyt, mutta ajatus siitä että runoilijat lukevat toistensa tekstejä, osoittautui jälleen kerran mainioksi. Poissa oli turha kainous ja jännittäminen. Ääni kantoi ja tulkinnat olivat harkittuja. Ja millaisia yhdistelmiä: Anja Erämaja lukee Mikko Myllylahtea, Tuomas Timonen tekee tomwaitsmaisen biisin Eino Santasen runosta. Kaksi oli kuitenkin ylitse muiden. Teemu Manninen tarttui runoutemme kenties suurimpaan tabuun ja lausui Heli Laaksosta kirjasuomeksi. Siinä vasta hämmentävä kokemus. Ja kaiken huippuna Sanna Karlströmin aivan uskomattoman hieno luenta Juhana Vähäsen pitkästä, "lausuntakelvottomasta" runosta. Joudun tässä ottamaan sanojani takaisin MotMotin vuosikirjaan kirjoittamastani arvostelusta, jossa arvelin, ettei Vähäsen runoista kenties olisi koko kansan suosikkirunoiksi, niiksi, joita halutaan kuulla radiossa vielä vuosienkin jälkeen. Olin onneksi väärässä. Mykistävää, kaunista, syvää.