Niin että vasta nyt kun olen päättänyt kirjoittaa
minun täytyy lukijan vuoksi jälleen kääntyä
entiseeen elämääni
viivyn tuokion lempeän taivaan alla
katselen perhosten lepattelua
ja kuuntelen tuulen vienoa henkäilyä
ja etsiessäni sen johtavaa lankaa
minä alussa haparoin
niin kuin hämärien unimuistojen seassa nukkuva
luulee unennäköä elämäksi
mutta herännyt tietää että se vaan on
jouduttanut häräämystä elämään
entä jos kieli onkin vain laumastaan karannut lammas
jolla ei ole enää paluuta
koska ei ole mitään johon palata
polttakaa vaan laivani mutta hyveeni
lempeyteni ja oikeudenmukaisuuteni minä pidän
jos kaikista tulee katsojia
mikä takaa että meillä riittää katsottavaa
onnekas sattuma
se että löytää jonkin asian etsiessään jotain muuta
vaivalla näen siellä mitään yhteyttä tai järjestystä
tuntuu kuin olisin kaiken aikaa ollut satunnaisten
sokeitten voimien heiteltävänä
jotka minuun tulivat
ja jotka minusta menivät tahdostani riippumatta