Muistikirjastani
jotta muistaisin
miltä värit näyttävät
ja mitä värejä on
kieli on se uoma jota pitkin puro solisee
kertomus on kantamus
Kaiken sen jälkeen mitä olen saanut kuulla
en tiedä kuka olen
mikä minkin sananmerkitys meininki
Runous on valoa, sanoo D. DiPrima
Elämä on totisestikevät
tuokio
Kukaan ei tiedä mitä tulee seuraavaksi
tälle riville
Selittää isän tekoja
äidin kielellä
Kääntää itseään, sitä jonka tunnemme
No friends. No love. No sex. No nothing.
Pane kiviä astiaan. Valuta hiekkaa päälle. Älä toisinpäin.
Peilineuronit. Apina heittää palloa. Apina katsoo toista apinaa, joka heittää palloa.
writing on rocks
rubbing on silk
layering on paper (RR.)
surullisesta luustatehdyt kasvot
veistetyt
Van Gogh on niinsanottu yleisperuna
miltä värit näyttävät
ja mitä värejä on
kieli on se uoma jota pitkin puro solisee
kertomus on kantamus
Kaiken sen jälkeen mitä olen saanut kuulla
en tiedä kuka olen
mikä minkin sanan
Runous on valoa, sanoo D. DiPrima
Elämä on totisesti
tuokio
Kukaan ei tiedä mitä tulee seuraavaksi
tälle riville
Selittää isän tekoja
äidin kielellä
Kääntää itseään, sitä jonka tunnemme
No friends. No love. No sex. No nothing.
Pane kiviä astiaan. Valuta hiekkaa päälle. Älä toisinpäin.
Peilineuronit. Apina heittää palloa. Apina katsoo toista apinaa, joka heittää palloa.
writing on rocks
rubbing on silk
layering on paper (RR.)
surullisesta luusta
veistetyt
Van Gogh on niinsanottu yleisperuna
posted by Karri Kokko at 17:17
4 Comments:
En osaa päättää onko yleisperuna tavoiteltava vai surullinen kohtalo. Koivunoksat keraamisessa maljakossaan punaisella pöydälläni ovat joka tapauksessa hiirenkorvalla. Kun vihreää hieroo etusormen ja peukalon väliin on jo juhannus. Olisipa.
Tiedätkö, minun pitää vierailla kommenttilootassasi tajutakseni olennainen, tunteakseni mahdolliseksi osata kirjoittaa se. Öinen ajatus kaikessa selkeydessään. Olisipa tämä aina näin helppoa.
Omia muistiinpanojaan on jännä lueskella. Jälkeenpäin ei tosiaankaan aina muista, miksi tuo ja tuo asia on tuntunut niin tärkeältä, että se pitää kirjata ylös (enkuksi kirjoittaa alas). Joskus käsiala synnyttää myös tulkintamahdollisuuksia. Pitäisi aina kirjoittaa myös se ajatus, johon merkintä viittaa, ei pelkkä ajatus. Toisaalta tästä syntyisi loputtomia ketjuja (joita jotkut kutsuvat runoiksi). Siis tulisi ikään kuin kerralla valmista, jäisi luomisen vaiva. Mitä siitäkin tulisi. Tuo perunajuttu. Kukaa keksii perunoille nimet? Pääsisipä ylimmäksi perunavaltuutetuksi, perunalinnaeukseksi. Mikä tuossakin on ollut mielestäni olennaista? Itse nimi vaiko se, että yleis- eikä erityis-? Jotenkin tuntuu, ettei Vinski voi olla perunoiden aatelia, paremminkin aika ruttuinen. Miksi juuri hän on tullut nimen antajan mieleen? Ja mistä voin olla varma onko sen nimisiä perunoita edes olemassa? Olenkohan keksinyt koko jutun? Kehtaanko googlaa? Varmaan nauraisivat Googlelassa. Kuulkaas tätä: nyt joku Helsingissä miettii tämmöisiä. Täytyy olla runoilija. Mulla on tällainen viidenkympinvillitys. Nyt kun olen lomalla, huomaan että ajattelen runoutta koko valveillaoloni ajan, siis ihan koko ajan. Ei voi olla tervettä, ei tosin vähemmän viileetäkään. Eilen Lauran keikalla oli kynä jäänyt matkasta. Kaksi kertaa olisin illan mittaan tarvinnut. Toista kuolematonta en muista, toinen on tuollaista vinskitasoa. Mutta. Mukava, että vierailusta on iloa. Juuri muutahan hyötyä tästä touhusta ei ole. Olisinpa vompatti, tai vompatin kaveri. Söpö tapaus. Nyt sukuloimaan.
Luvata
isän maata
äidin kielellä
Lähetä kommentti
<< Home