Muisti|kirja: Kaunolukemisen opas 12

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Todella laulaminen on toista hengittämistä.

Sirpa said...: Nämä hengittämiset ovat jäämässä rytmittämään hengitystäni. Miten voikin niin, lukea äänetikin hengityksen rytmiin. Sisään ulos, jalan ojennus kielestä kädelle. Kirjallista pilatesta. Niin merkillistä hengittämistä, todella. Ja laulu. Huokaus. Ja laulu, ei se niin paljoa eroa äänen lukemista, vaatii palleaa ja rytmitystä. Kyllä, sain ajatusta.; 10:37 ip.
Sirpa said...: tarkoitin, kai, ääneen lukemisesta.; 10:38 ip.
Karri Kokko said...: Useimmat runot tulisi lukea (myös) ääneen. Toiselle, mutta myös itsekseen. Kannattaa ottaa tavaksi lukea muutama sivu ääneen (edes puoli-) joka päivä. Resonanssi tekee hyvää, mutta ennen kaikkea tulee luettua tarpeeksi hitaasti. Ajatuksen ei tarvitse olla mukana, antaa vaan mennä. Kokeilla välillä erilaisia tempoja tai intesiteettejä. Yrittää lukea mitallista mittaa vastaan, kuin asiatekstiä. Jneespäin.; 10:51 ip.

Muisti|kirja