Muisti|kirja

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

En käsitä
mutta muistan
että valo on kipua
joka pitää meidät hengissä
sen lyhyen ajan jonka tunnemme.

Veloena said...: Loistava ehdollistumisen kuvaus. Tämä on jättipottikamaa!; 4:14 ip.
Karri Kokko said...: Ehdollistuminen, jättipottikama. Hmmm. Isoja sanoja (vrt. "kirjallisesti kunnianhimoinen"). Koska kaikki on joka tapauksessa läpinäkyvää, kerron. Ajattelin "valon" toista merkitystä, "kipua". Molemmat tavallaan konkreettisia elämisen ehtoja. "Aika jonka tunnemme" voi sekin olla kaksin tulkittavissa: joko "elomme päivät" tai "tietomme ajasta".; 4:31 ip.
Veloena said...: No juuri tuon monitulkintaisuuden takia se onkin jättipottikamaa. (Anteeksi proosallisehko onnittelusana.)

Ja miksi se on jättipottia: Minusta tuossa on hienoa se, ettei kipua KÄSITETÄ vaan MUISTETAAN; tavallaan kuva siitä, ettei kipua oteta noin vain haltuun sanoin JA että kuitenkin se, että kyseessä on minun kipuni laahaa hivenen verran jäljessä sattumista/satuttamista. Aika jonka tunnemme... sen voin muuten lukea myös kolmannella tavalla: sen lyhyen ajan / jonka tunnemme, jolloin mukaan tulee tuntoaisti, vrt. kivun kuva; tunnetaanko aika kipuna, vai puhutaako ajasta, jolloin ylipäänsä kipuilemme, jää tässäkin vielä auki.

Tässä on niin monta haaraa ja tulkintaa ja silti se pysyy kasassa. (Sitäpaitsi siitä tulee mieleen hammaslääkäri.)

Jättipottikamaa, älä yhtään vengo vastaan.; 6:54 ip.
Karri Kokko said...: No, en. Ehkä illalla nähdään?; 7:12 ip.

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006