Uusia taidemuotoja
Siteeraan tähän kirjeen, jonka lähetin Kevätsipulikukkia viljelevän Scillan kommenttiosastolle.
Scilla
Toistan tässä sen minkä olen sanonut muuallakin: mainitsemani "kunnianhimoiset" blogit olivat vain esimerkkejä, eivät suinkaan ainoita hatunnoston arvoisia. On monta tapaa kirjoittaa hyvää, mielenkiintoista blogia. Itse en esimerkiksi ole lainkaan kiinnostunut päivänperhojen lailla liitelevistä mielipiteistä. Hyvä blogi aina antaa jotain: tietoa, kokemuksia, taiteellisen elämyksen, mitä vielä.
Jäin myös miettimään varkauden kohteeksi tulemisen pelkoasi. Se on toisaalta ihan ymmärrettävä. Mutta arvelen sen silti turhaksi. En ainakaan ole kuullut ainuttakaan esimerkkiä tällaisesta varkaudesta. (Taidan tosin olla paraskin sanomaan, koska Varjofinlandiani on nimenomaan kopipeistaten toteutettu.) Jollakin suuremmalla kielialueella pelkoon voisi olla aihettakin, mutta enpä usko että täällä kukaan pystyy ryöväämään toisten luomuksia jäämättä siitä kiinni.
Toisaalta, jos julkaisisit parhaita tekstejäsi verkossa, mikä olisi siinä tapauksessa pahin kauhuskenaario? Sekö että joku julkaisisi sinun tekstejäsi väittämällä niitä omikseen? Uskotko todella, että sellainen olisi mahdollista tai edes todennäköistä? Ja edelleen, miksi painetut tekstit olisivat yhtään sen paremmin suojassa kopipeistarilta? Käytännössä ehkä, mutta ei teoriassa.
Tarkoitan tällä sanoa, että digitaalisen ajan taiteilijan on oikeastaan turha murehtia näitä julkaisemisen ja monistamisen kysymyksiä. On katsottava koko ongelmaa aivan uudesta näkökulmasta. On opittava tekemään sellaista taidetta, että se ei ole kopioitavissa. Bitit ovat mitä ovat emmekä kykene estämään niiden liikettä. Sen sijaan taiteilijan toimialaksi jää se mikä ei ole bitteihin kammitsoitavissa, se mikä on aina ollut taiteen varsinainen sisältö. On ryhdyttävä unelmoimaan ihan uusista taidemuodoista.
Hyvin ystävällisin terveisin
Karri
posted by Karri Kokko at 22:44
7 Comments:
Varjofinlandia- ja Uusia lauseita aikoina tutuistuin blogeihisi.
Nyt olen muuttanut.
Aurinkoista talvipäivää!
Kiitos vinkistä. Kaleidoskooppikuvat olivat hienoja. Laitetaanpa seurantaan. Tintit jo kutsuvat minuakin tuolla ulos. Siis sinne. Eli aurinkoa sinullekin!
Arja hyvä. Isoja kysymyksiä, enkä tiedä onko minusta niihin vastajaksi. Yritän silti mielelläni, mutta paremmalla ajalla. Nyt on vähän myöhä ja pitäisi nukkuakin. Huomiseen!
No niin, Arja. Ajatus taiteesta, joka ei ole kopioitavissa, tarkoittaa minun mielestäni taiteen henkisyyden korostamista sen esineluonteen sijaan. Voi esimerkiksi sanoa, että freskot yksin eivät tee katedraalia, vaan katedraali tekee freskon. Katedraalin taideteokset voivat olla kopioitavissa, sen sijaan katedraalin idea ei ole. Se ei merkitse, että tulisi lakata kirjoittamasta, maalaamasta, veistämästä, ei suinkaan. Ja jos digitaalisuus mahdollistaa kaiken sen kopioimisen, minkäs mahtaa. Mutta teosten henkinen sisältö, se ei ole kopioitavissa. Tämä henkinen sisältö on etsinyt kaikkina aikoina omat ilmaisutapansa. Nytkin näyttäisi siltä, että lyhyt, noin 150 vuotta jatkunut historiallinen vaihe on päättymässä. Se merkitsee, että tekijän ja originaalin taideteoksen käsitteet joutuvat uudelleen arvioitaviksi. Se, millaiseksi näin syntyvä uusi taide tulee muotoutumaan, ei ole etukäteen päätettävissä. Uuden taiteen mahdollisuudesta voi vain uneksia. Siitä olen kuitenkin varma, että aina tulee joku, joka ottaa soihdun kantaakseen. Kaikesta huolimatta ja etenkin huolimatta siitä, elääkö sillä vai ei. Tämä on tietysti romantisoitu käsitys taiteilijuudesta ja taiteen tehtävästä, mutta se on se käsitys, jonka minä olen omaksunut. Toisiakin voi olla. Pieniä aavistuksia tulevasta on silti nähtävissä. Esimerkkinä tämä verkossa työskentelevien runoilijoiden ja taiteilijoiden ennennäkemätön aulius saattaa teoksensa kaikkien nähtäväksi. Monet noista teoksista ovat sitä paitsi syntyneet erilaisten kollaboraatioiden tuloksena. Taide ei ole enää pelkästään sitä, mikä ilmestyy painettujen kansien välissä tai kiilakehystetylle kankaalle maalattuna ja omalla nimellä signeerattuna. Tässä kirjailijat seuraavat kuvataiteilijoita, jotka yhä suuremmassa määrin kieltäytyvät luomasta teoksia, jotka ovat sellaisenaan gallerioiden seinille ripustettavissa saati edelleen myytävissä. Nämä ovat etiäisiä tulevasta. Taiteilijana ja taiteesta elämisen ehdot saattavat nekin muuttua. Olisiko siis kuviteltavissa tilanne, jossa sen sijaan että taitelijat kävisivät kerjuulla maksajien luona maksajat tulisivatkin taiteilijoiden luokse valmiina maksamaan mitä tahansa katedraaliensa idean näkyväksi tekemisestä?
Kannustavasti
Karri
Arja
En ole ihan varma, mistä tässä keskustelussa on kyse. Erityisesti mietityttää puhe "tosissaan tekevien yksityisyysongelmista". Olen todella pahoillani, jos sinua on kohdeltu huonosti ja olet saanut siitä kärsiä. Kahta asiaa arvelen. 1) Kukaan ei pysty toiselle sanomaan miten runoja pitäisi tehdä ja kenen kanssa. 2) Teit aivan oikein laittaessasi pitkän rimpsun runojasi Mietintämyssyyn. Hyvä!
Mutta miten voidaan sanoa, että jokin ei voi olla jonkinlaista, kun kyse on asioista, joiden tekeminen ei koskaan lopu? Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan - ehkä joskus löytyy ryhmä, joka kirjoittaa runon tosissaan ja hyvin?
Anu, olet aivan oikeassa, näissä kysymyksissä yhtä ainoaa mallia ei ole, kuten Teemukin tuolla ylempänä kommenttiosastolla toteaa. Jatketaan etsimistä!
Lähetä kommentti
<< Home