sunnuntai, helmikuuta 26, 2006

Tämä ei ole piippu (vaan kuva piipusta)

Kaltion päätoimittajan erottamisesta käydyssä keskustelussa on sivuutettu olennaisin kysymys. Kuva tuntemattomaksi naamioituneesta Muhammedista on kuva Muhammedista eikä muuksi muutu. Jos uskonto kieltää profeetan kuvan tekemisen, se tarkoittaa, ettei häntä saa kuvata, piste. Kielto koskee myös siluetteja tai kuvia, joissa profeetta on kääntänyt kasvonsa. Se koskee abstraktioita, impressioita, ekspressioita, töhrymaalauksia ja muita ei-näköisiä esityksiä. Se koskee myös symbolisia kuvia. Islam ei tunne eikä siis hyväksy krusifikseja, joissa Kristus on kuvattu yhtä aikaa ihmisenä ja ristinä.

10 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Kirjoitin vähän pidemmän kommentin skrubuun:

http://skrubu.net/?p=1343

5:45 ip.  
Blogger Karde said...

Käsitys tästä kiellosta on tietysti vähintäänkin kiistanalainen. Kts. esim. http://www.zombietime.com/mohammed_image_archive/ ja sieltä ehkä erityisesti http://www.zombietime.com/mohammed_image_archive/islamic_mo_face_hidden/

8:08 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Kari: Kiitos osoitteesta. Jotain tämän suuntaista saattoi odottaakin: olisi kovin epätodennäköistä, että suomalainen 2000-luvun sarjakuvapiirtäjä olisi ensimmäinen kuvakiellon kiertäjä. Mutta kuten Pnille jo Skrubussa ehdin vastata, en ole aivan varma, onko islamin kuvakiellon järjellisyyden pohdinta järkevää saati tarpeellista. Mielestäni se on islamin sisäinen asia.

8:44 ip.  
Blogger Jani said...

"Kielto koskee myös siluetteja tai kuvia, joissa profeetta on kääntänyt kasvonsa. Se koskee abstraktioita, impressioita, ekspressioita, töhrymaalauksia ja muita ei-näköisiä esityksiä. Se koskee myös symbolisia kuvia."

Mutta se ei koske ei-islaminuskoisia eikä aina edes islaminuskoisiakaan. Tämä "mutta kun sitä Muhammedia ei niiden mielestä saa kuvata" -jankkauksen jatkuminen alkaa jo kuulostaa surulliselta.

9:20 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Niinpä. Mutta sanopa yksikin hyvä syy miksi meidän (siis ei islaminuskoisten) pitäisi koetella heidän tabujaan. Perusteluksi ei riitä, että "kun meillä on tämä vitun hieno systeemi jossa sananvapauden nimissä ja vuoksi meillä ei ole mitään syytä olla pilkkaamatta toisten uskonnollisia tunteita yms."

4:32 ap.  
Blogger Jani said...

Käy yhä vaan surullisemmaksi. Sananvapaus on vapaus, ei mikään tietyt ehdot täyttämällä hankittava lupa. Toisin sanoen ei minun eikä kenenkään tarvitse esittää mitään syitä sille, että miksi saa sanoa. Päin vastoin, sananvapauden rajoittaminen on se teko, joka on aina perusteltava ja hyvin. Tuo sanomisen oikeutuksen perusteluiden kerjääminen on juuri se nurinkurinen ja kammottava, yksinomaan suomalaisia tässä tilanteessa vaivaavalta tuntuva asenne, jota minä en voi käsittää.

Jos olet lukenut Rannan sarjakuvan, et voi tosissasi väittää, että sen tarkoitus on koetella tabuja. Siinä kuvataan vallitsevaa tilannetta sarjakuvapiirtäjän näkökulmasta. Huumoria ja sarkasmia siinä on käytetty, mutta niiden kärki osoittaa suomalaispoliitikkoja eikä islamia tai Muhammedia vastaan. Päin vastoin, Muhammed esiintyi siinä ainakin minusta hyvinkin profeetan arvolleen soveliaan viisaana tietäjähahmona ja islaminuskoisten puolustajana.

Siinä olet oikeassa, että se, onko Muhammedilla naamiota vai ei, on sivuseikka. Ranta olisi ihan yhtä hyvin voinut piirtää Muhammedin ilman naamiotakin, eikä hänen siltikään olisi tarvinnut puolustella tekoaan provokaationa. Naamion käyttäminen oli vain nerokas keino osoittaa, että hän tiedostaa tämän kummallisen "Muhammedia ei saa kuvata" -säännönkin olemassaolon. Sen noudattamisen pakkoahan hänellä ei ei-islaminuskoisena tietenkään kuitenkaan ole, ja se valinta, onko sen noudattamisesta kenties enemmän hyötyä kuin haittaa hänen ilmaisussaan, on vain ja ainoastaan hänen harkinnassaan taiteilijana. Ja vaikka minullakaan ei ole siihen mitään sanomista, niin omasta mielestäni hänen valintansa oli ihan oikea. Ilman Muhammedia tai pnin ehdottaman, pelkän puhekuplan kanssa sarjakuva ei olisi ollut yhtä hauska eikä läheskään yhtä uskottava.

10:04 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Sananvapaus hurmoksellisena tilana on jokamiehenoikeus, johon minulla ei ole vastaan sanomista, niin kuin ei muihinkaan uskonnollisiin tunteisiin. Sen sijaan kertoo aika karkeasta elämäntunteesta, jos oikeus "hauskoihin" ja "uskottaviin" sarjakuviin sen tai tuon kanssaihmisen pyhinä pitämistä asioista on, niin kuin joillekin nyt näyttää olevan, se maailman tärkein asia. Se se vasta surullista onkin.

12:05 ip.  
Blogger Karde said...

"en ole aivan varma, onko islamin kuvakiellon järjellisyyden pohdinta järkevää saati tarpeellista. Mielestäni se on islamin sisäinen asia."

Ei se oikeastaan ole. Tai siis olisin taipuvainen tälle kannalle, jos tätä debattia käytäisiin islaminuskoisten kesken, heitä koskien. Uskonnollisten konventioiden näin tiukka ulottaminen sen piiriin kuulumattomien pariin tekee siitä väistämättä, noh, ulkouskonnollisen.

Tämä siis meikäläisestä näkökulmasta, jossa uskonto on pitkälti yksilöllinen asia. Alkuperäisistä pilapiirroksista äläkän nostaneiden mielestä näin ei ole. Ja tästä ristiriidastahan (ja/tai sen taitavasta poliittisesta hyödyntämisestä) tässä asiassa kai lienee pohjimmiltaan kyse.

Ja. Meillähän on kotimaisiakin uskonnollisia piirejä, joiden uskonnollisia tunteita loukkaa mm. teologisessa tiedekunnassa harjoitettu eksegetiikan tutkimus. Miten meidän pitäisi suhtautua näihin uskonnollisiin tunteisiin? Mihin sisäisen ja ulkoisen raja tässä kohtaa piirretään?

3:38 ip.  
Blogger ill. said...

tulipa tästä mieleeni (vaikka olen kieltänyt itseäni enää seuraamasta tätä asiaa koska se aiheuttaa närää ja närä on terveydelle vahingollista..) että sananvapaus on samanlainen idealistinen käsite kuin totuus tai täydellisyyskin - mitään näistä ei ole olemassa fyysisesti. teoriaa ei koskaan voi saavuttaa käytännössä (joo, pilkunnussintaahan tämä on).

ó_o

9:49 ip.  
Blogger Palin Zon said...

Mutu: vallastahan tässä jupakassa lopultakin on kyse. Kun väen saa tappelemaan verissäpäin uskonnollisten tunteittensa loukatuksi tuntemisen vuoksi, se ei näe sitä, mitä sen oikeastaan pitäisi nähdä ja ihmetellä ja mitä kohti kenties kääntyä kivi kourassa. Sananvapaus ja uskonnolliset tunteet ovat oiva keino suitsia väkeä: siellä missä sananvapautta ei oikein ole, siellä on varsin helppo saada uskonnolliset tunteet kuohuamaan tulisen kuumina. Minusta sananvapauden loukkaaminen loukkaa pyhiä arvoja jos mikä. Mutta kenties tosiaan elämme vielä niin lähellä tsaarinvallan aikoja, että menemme helposti mukaan tämän jupakan kaltaisiin ylilyönteihin itsesensuurissamme.

7:33 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home