keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Näin Jälkikäteen

Suomalaisten bloggaavien runoilijoiden keski-ikä putosi, kun Raumalta kotoisin oleva abiturientti Lassi Miinalainen, 18, käynnisti bloginsa. Jälkikäteen noteerattiin heti paitsi kotimaassa myös ulkomailla. Niin sitä pitää.

Tässä yhteydessä sopii mainostaa myös vasta painosta tullutta uutta Parnassoa, jossa on muun kiintoisan sisällön lisäksi allekirjoittaneen juttu kirjallisista blogeista. Ei kun lukemaan ja tilaamaan!

4 Comments:

Blogger Lassi M said...

Kiitos maininnasta.

7:04 ap.  
Anonymous JPK said...

Jep, nyt Parnassossa on tavallistakin enemmän painavaa asiaa ;)

Kautta rantain, olen tässä pohdiskellut kirjan nopeaa kuolemaa. Syksyllä ilmestyneet opukset ovat jo nyt kellastuneita. Tätä ilmiötä vastaan käyn mikrotason sotaa omassa blogissanikin. Ajattoman runouden kohdalla ilmiö lienee vieläkin ikävämpi. Mitäpä jos sama runoteos/proosaopus lanseerattaisiin kylmästi uutuutena muutamana peräkkäisenä kirjasyksynä?

8:50 ap.  
Blogger KK said...

Tuossa on ajatusta. Riippuu kustantajan kyvystä painaa ja markkinoida, mikä taas palautuu kysyntään. Eli miksi tehdä kumpaakaan, jos edellistä painosta on yhä jäljellä, eikä sekään tunnu liikkuvan. Pienen levikin kirjallisuus on juuri sitä ja saattaa hyötyä eniten digitaalisen julkaisemisen tekniikoista. Onhan mahdollista, että kutakin kirjaa tulostetaan vain tilausten mukaan (mikä mahdollistaa myös uusien, korjattujen laitosten tekemisen). Tämän lisäksi tarvitaan tietysti tätä väsymätöntä ja pyyteetöntä ja hyödytöntä työtä tämän "meidän asiamme" esillä pitämiseksi.

svalhz
(pääskytaajuus?)

9:49 ap.  
Blogger Sven Laakso said...

Sitä mitä diggaa, pitää esillä. Se on luonnollista.

Jos jokin ei pysy esillä, sen ongelma on, että se ei löydä diggaria. Jos kirjan kansi ja sisältö ovat ristiriidassa (kansi myyvä, sisältö huippuluokkaa) kirja ei löydä niin helposti diggaria kuin kirja jonka kansi on rehellisesti kovaa kamaa.

Mikää mä-diggaan-sua ja sit-sä-diggaat mua juttu ei tietenkään voi muuta kuin vaurioittaa kirjailijan ja kirjan mainetta.

Asiat pysyvät kyllä ihan kohtuullisesti esillä vuosituhannesta toiseen, kunhan esitys on luonteeltan riittävän selkeä ja hyvin laadittu. Mikä kai tarkoittaa, että näkökulman ja sommitelman on oltava siinä määrin universaali, että kaikkien aikakausien ihmiset voivat tajuta mielenkiintonsa keskeisen kohteen olevan juuri täsmälleen siinä pisteessä, jonka tekijä on hahmottanut.

Itse en näe 2000, 1000, 100, 10, 1 vuoden vanhoissa kelpoteoksissa mitään tuoreuseroa, enkä mitään muutakaan eroa. Ne ovat kuin yhden ja saman kunnon ystävän teoksia, täysin epäajankohtaisia ja epähistoriallisia, eli ajankohtaisia ja historiallisia.

5:44 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home