maanantaina, helmikuuta 06, 2006

In other words, it’s fucking with my brain

L-koodia katsellessani minulla on se hämmentävä tunne, että toisin kuin pornografia, jossa katsojan ja katsottavan välinen rajapinta läpäisee vain minun katseeni, jollain merkillisellä tavalla tuo sarja onnistuu tirkistelemään minua.

3 Comments:

Blogger Veloena said...

Televisioterapia... no mutta, eikö sulle tule ikinä tota fiilistä kirjan kanssa? itse olen aika taannehtivasti sen vallassa. Koetan jäljittää lumoa, se on aika työlästä. Jotenkin on niin selvää, että tietyt tekstit (ohjelmat, kuvat jne.) ovat loukkuja juuri tietyntyyppiselle ihmiselle.

En nyt tahdo väittää, että ne ovat pornografiaa. Ei, ei. Ne tuijottavat positiivisesti, joskin hieman jumittavasti.

Ehkä miehet pitävät pornografiasta juuri siksi, ettei se tirkistele heitä? En tiedä, pitääkö joku nainen pornografiasta, voi olla, mutta suurin osa, itse asiassa kaikki, joiden kanssa olen asiasta puhunut, ovat tunteneet sen parissa sitä mitä tunnet tuon L-koodin kanssa. Tai siis, sanallistaneet sen tuohon tyyliin. Enhän minä heidän päihinsä näe, tuskin omaanikaan.

6:34 ap.  
Blogger KK said...

Voi toki tulee. Yleensä kaikki suuret taidekokemukset ovat sellaisia, että ne tuijottavat vastaan ja esittävät kysymyksiä. (Luultavasti yksittäisistä taiteilijoista tällaisia tuntemuksia on aiheuttanut eniten Dylan, jonka jokainen sana ja varsinkin äänenpaino on luikerrellut syvälle pääni ja sydämeni rihmastoihin, mutta myös monet maalarit ja tietenkin runoilijat.) L-koodin kohdalla pasmani ovat kuitenkin menneet täysin sekaisin. Moni muu tv-sarja on kyllä puhutellut minua rajustikin, mutta tässä on jotain aivan uutta ja hämmentävää. Mikä luultavasti johtuu siitä, etten osaa ratkaista, minkä koodin mukaan sitä pitää seurata, (pehmo)pornona vai ihmissuhdedraamana. Pornoa katsellessa en ole koskaan kokenut tulevani tuijotetuksi; siinä on aina turvassa, ikään kuin sellaisen yksisuuntaisen peili-ikkunan takana. L-koodia katsellessani en kerta kaikkiaan tiedä, mitä ajatella tai millaisia tuntemuksia voin itselleni sallia esimerkiksi silloin kun kaksi kaikin mittarein ihastuttavaa naista rakastelee keskenään (ja toinen heistä on viimeisillään raskaana). Luultavasti hämmennyksessäni on kyse paitsi tabuihin törmäämisestä pinttymistä tyyliin "miesten katseelle tehdyssä pornossa naisten välinen seksi ok, todellisessa elämässä jotain ihme homoilua". Eikä L-koodi suostu antamaan pienintäkään vihjettä omasta koodistostaan, avainta sen purkamiseksi. Siksi sitä katsoessa minusta tuntuu kuin joku tökkisi pääntäni tikulla ja nauraisi räkäisesti päälle. Ihme juttu, hieno sarja.

11:14 ap.  
Blogger Veloena said...

No tuohan kuulostaa ihan esteettiseltä kokemukselta. Miksi ihmeessä sitten kirjoitit sen tuntuneen tirkistelyltä?

Hämmennys on ainakin minusta positiivinen esteettinen ulottuvuus. Genrerajojen rikkominen, vielä parempaa. Ehkä tässä täytyy tunkea Ilveksen luokse katsomaan tuota sarjaa. Se ei taida olla sen laatuinen, että sitä voisi mennä katsomaan äidin ja isän luokse?

(Ne varmasti ajattelisivat kajahtaneen aivan lopullisesti. Muistan kun aloin seukata vakavammin ekaa kertaa ja toin miehen meille syömään. Äiti itki jälkeenpäin puhelimessa helpottuneena. "Minä pelkäsin että olet lesbo kun olet aina ollut niin omituinen". Joo ei vanhemmille :D jotain sääliä pitää olla.)

Pään tökkiminen tikulla ja räkänauru - hmm. Minä ajattelin tirkistelyn tuntuvan toisenlaiselta, että vain näkee, että joku tuijottaa ja stalkkaa, ja tulee koko ajan semmoinen olo, että onkohan se hiippari taas tuolla.

Tuo kuulostaa enemmän lapsenvahtina olemiselta.

11:00 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home