Representaatiokysymyksiä
Valitsin hänet edustamaan minua oikeudessa.
Tämä on puolet kaikista tapauksista.
Mitä tämä taulu esittää?
Kartalla näkyvä piste merkitsee taloa.
Sydän symboloi rakkautta.
Lehdet kuvasivat häntä sankariksi.
Hän väitti poliisille, etteivät tiedot pitäneet paikkaansa.
Tämä on puolet kaikista tapauksista.
Mitä tämä taulu esittää?
Kartalla näkyvä piste merkitsee taloa.
Sydän symboloi rakkautta.
Lehdet kuvasivat häntä sankariksi.
Hän väitti poliisille, etteivät tiedot pitäneet paikkaansa.
posted by Karri Kokko at 22:36
6 Comments:
Hienoa!
Muun muassa - jotakuinkin (mutatis mutandis) juuri tästä on kysymys Teemu Mannisen kanssa käymässäni keskustelussa: metaforan ja kirjoittajan (psykologisen että transsendentaalisen=kielellisen subjektin) suhteesta.
Jos minä olen se, mikä minä olen, minun täytyy! olla myös yksilöllinen, kokeva ruumis, ei ainoastaan kielellinen veraus!
Mutta kuten esimerkkisi implikoivat: emmekö osaa ilmaista yksilöllisyyttämme kuin toisille absurdina, tavoittamattomana (solipsismia) tai matemaattisena (universaalina), kuolleena muotona?
ver aus...verausgaben hmmm....?
No - tässä kuitenkin: vertaus.
Joo, peruskysymksiä, koko ajan. Ja nämä rivit olivat semmoisenaan peräisin sanakirjastani hakusanan "represent" kohdalta. Jätin muutaman esimerkin pois, semmoiset joissa toistui sama verbi, tosin. Substantiivin "representation" alta löytyi varsinainen käsitepaketti: "Tämä taulu on realistinen todellisuuden kuvaus." Engl. esimerkki tekee siitä vielä mielenkiintoisemman: "This painting is a true representation of reality." Asia selvä. Ei piippu.
ceedwg
..."a true representation of 'something'.
Tautologia joka ei ilmaise yhtään mitään...?
Sitäköhän minunkin pyrkimykseni kielen ja sen ilmaiseman naturalistisen "yhteyden" löytämiseksi on.
Natura on, mutta ei kielellisesti. Kieli taas saattaa ilmaista naturalistista, mutta ei an sich.
Kun sanon/väitän: minä rakastan sinua, niin kuka voi päätellä käyttämästäni kielestä, että puhun totta?
Ei kukaan. Mutta silloinhan kieli on periaatteessa valehtelun väline - ellei peräti sen alkuperä!
*
Ja mikäli Teemu M. ei halua kysyä kielen suhdetta naturaan ja itseensä vaan pelkästään tämän dilemman taustalta (mahdollisesti) löytyviä metahistoriallisia/kognitiivis-historiallisia ehtoja, niin ei paljon puutu, ettei hän julista itseään "Jumalaksi."
Sillä vain kakkinäkevä voi ymmärtää yhteyden, jonka puitteissa naturan, metaforan, kirjoittajan sekä muutoksen "olennainen" yhteys voidaan eksplikoida.
Jumala siihen kykenee - "tietääkseni..." En Teemu?
Entä Teemu?
En tohdi väittää kieltä suurimmaksi taakaksemme, mutta iso se on. Ainakin siitä on mahdoton ravistautua irti. Teemun (ja muiden) Y+7 tosin on kelpo yritys.
crkra
sata rukkaa kaipaa rakasta ainoaansa
Lähetä kommentti
<< Home