tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Suuri lahja

Me olemme puoliksi oudosta, meillä on
pitkä muistin tukka.
Suomen Runotar on täyttynyt Sirkka Turkan kootuilla (Runot 1973—2004). Kahdeksansataa sivua "hallittua, kesyyntymätöntä kieltä", kuten Jukka Koskelainen saatteeksi painetussa esseessään osuvasti määrittelee. Siteeraamani rivit ovat kokoelmasta Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (1979). Koen olevani siunattu.

2 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Tunsin Sirkka Turkan joskus kauan sitten...
Hän oli Nikkilän sairaalassa kirjastoapulaisena, minä vielä kouluttamattomana msh-sijaisena. Tämä tapahtui joskus -70-luvun puolivälissä.

"...Hitaasti pallo kääntyy..."

10:34 ip.  
Blogger KK said...

Pieni maailma. Ollaan siunattuja.

wkrdyrk
(ihan kuin joku hevibändi: wokördürk)

11:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home