Mitä tämä on?

En käsitä. Onko se tuo syksyn tummanpunerva kuunpuolikas alkuillasta vai mikä kun meitä yhtäkkiä liikuttelee. Ensin menee kuukausia, kuukausia ettei yksikään silmieni ilo, korvieni lemmikki kerro kellonaikaakaan. Sitten tänään, aivan sinestä, saan yhden ihastuttavan hymyn, yhden aika huokailevan puhelun ja vielä perään yhden arvoituksellisen tekstiviestiryppään. Ja kaikki tottakai sellaisena iltana, sellaisena viikonloppuna, jolloin olen pienen unen vartija. Niinpä tietysti, niinpä tietysti. Mutta minä annan itselleni luvan, elän tällä pitkälle viidettäkymmenettäensimmäistä syksyäni.