perjantaina, syyskuuta 16, 2005

"Ludde on kuollu."

Kymmenkesäisen karu tekstiviesti raastaa sisintä. Kuinka lohduttaa pientä sydäntä, silmäni omenaa, kun hänen vasta muutaman kuukauden ikäinen lemmikkikaninsa yllättäen kuolee? Näille asioille ei ole kokoa eikä luokitusta. Itketään, kunnes itku on loppu. Kolmeen sanaan mahtuu kaikki. Pien armaani mun, nuku lauleluhun.

3 Comments:

Anonymous bipona said...

Ei ole luokitusta, ei sanojakaan. Halaaminen, yhdessä itkeminen, kanin elämän läpikäyminen siis muistelu. EI uuden kanin hankkiminen, ennenkuin suru on surtu. Surun sureminen ja siihen menevä aika on välillä liian vaikea nopeuteen opetetussa maailmassa. Mutta kyllä surut pitäisi kaikessa rauhassa surra pois, kipeää tekee, vaan niin pitääkin tehdä. Voimia sinulle jaksaa olla lohduttaja ja turvallisuus pienen ihmisen surun keskellä.

1:50 ap.  
Blogger Rauno Rasanen said...

Hienostipa osasit tuon - kasvamisen ja elämään opettelun kannalta ehkä vaikeimman kokemuksen - rakastetun kuoleman - ilmaista.

Sillä samalla tavalla ihminen rakastaa aina - olipa sitten kyseessä lemmikkikani tai paras ystävä.

2:17 ap.  
Blogger KK said...

Voi kuinka hienoja ihmisiä. Kiitos kummallekin.

mdrtofr

10:12 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home