perjantaina, elokuuta 26, 2005

Runous panee runoilijat puhumaan

Teemu "T-Moo" Manninen jatkaa poetiikkablogissaan Helsingin poetiikkakonferenssissa käynnistyttä keskustelua "vastarinnasta" ja "runoilijuudesta". En käy siteeraamaan taikka referoimaan Mannisen pitkää, kiihkeää puheenvuoroa, mutta arvelen hänen tarkoittaneen, että runoilijalla ei ole muuta hävettävää kuin ennakkoluulonsa ja liian tiukkaan vedetetyt esteettiset vaatimuksensa. Tämä siis halusta osallistua keskusteluun (vaikka sitten vain yksityisesti ajattelmalla), ei luuna kurkkuun.

6 Comments:

Blogger TM said...

Heh, ei mun tarkoitus ollut kiihkeä olla. Eikä mun pointtini varmaankaan olleet ennakkoluulot tms vaan rakenteelliset sokeudet, niin kuin aina. Tarkoitan vaan sitä että jos me aletaan puhua runouden tulevaisuudesta miksi se tapahtuu aina itsestään selvästi sillä kapealla diskursiivisella kentällä, jolla jo, "aina-jo", ollaan? Olin iloissani Einon ja Ollin papereista, mutta mun mielestäni pitää olla tarkkana kun ja jos puhutaan "alistettujen traditiosta" ja "kielen pelastamisesta" ja runoilijan rooleista, siinä lähdetään helposti visioimaan tietä ulos näistä ongelmista samassa rakenteellisessa umpikujassa joka ne ongelmat on tuottanut ja tulee edelleen tuottamaan. :D Eikä mulla mitään ratkaisuja ole mutta mun mielestä Eikka on lähimpänä kun puhuu poikkitaiteellisuudesta ja kirjallisuuskentän ulkopuolisista vaikutteista.

3:59 ip.  
Blogger KK said...

Okei, "kiihkeä" merkityksessä ei-välinpitämätön, ei-kyyninen, kiinnostunut. Ja "ennakkoluuloista" puhuessani tarkoitin juuri niitä rakenteellisia umpikujia, joihin sinäkin viittasit. Eli että runoilijuuttaan ei kannata hukata kääntämällä rintamasuuntansa menneeseen, taistelemalla muiden aloittamia ja loputtomasti jatkamia taisteluja. Minä ainakin olen havahtunut tilanteeseen, jossa runoilijanvastuuni on vaihtunut runoilijanvapaudeksi työskennellä valitsemillani aseilla ihan vaan omia henkilökohtaisia demoneitani vastaan. Noita "demoneja" yritän nitistää etenkin Blonde on Blonden "kuvissa" piittaamatta vähääkään siitä mitä kielen tulisi välittää ollakseen norminmukaista ja ymmärrettävää tai siitä miltä runon tulisi näyttää ollakseen runoutta. Make it new!

9:57 ip.  
Blogger TM said...

Tottapa rotta ja niin edelleen. Mulle on tärkeimmäksi nousemassa virhe, huono kieli jne. Todella skitsoa yrittää miettiä kirjoittamista sen kautta, mutta kun selkein kaikkien runouskentällä jakama esteettinen arvo on runokielen hiottuus - että runo on viimeisteltyä, mietittyä kieltä jne. - alan epäillä, miksi se on niin itsestään selvää. Ja huomaan jonkinlaisen salaplatonismin hiipivän mun ajatteluuni: kaikki tämä kopioiden kopioiden rustaaminen, "hiotun kielen" runodiskurssin matkiminen (ja heti ajattelen, enhän mä SAA ajatella näin, enhän?), se ei ole totta - ympärillä oleva kieli ei ole tällaista. Se on sikamaista, törkeää, ajattelematonta, hutaistua, huojuvaa, epäkaunista, eikä kukaan puhu sen oikeuksien puolesta, tai näe sitä kauniina. Missä olisi kaunotar, joka näkisi hirviön sydämessä hyvää? Make it true! (Tiedän kyllä minkälaiseen poliittisen epäkorrektiuden herhiläispesään olen sohimassa... :))

10:09 ap.  
Blogger KK said...

Hiilellä lotta! Kaiken aikaa kaikkialla! Elämäni tarina: aika yksinäisenä se Uuno Poika seisoi silloin viiksteeniläisanhavalaisessa runoilmastossa "epärunolllisine" virityksineen. Nyt on niin helppo hengittää kun voi tehdä mitä tahansa. Oma traumani on ollut päästä eroon ihan peruslauseesta ja kielen välittäjyydestä. Sempä takii Blonde on Blonde, jossa on vain viitteeksi yhteys kieleen (oikeastaan vain kirjainfragmenttien tasolla). Ylitse siitä mistä aita on matalin. Eikä se "oikea" runousoppi tässä synny, heti, vaan käymällä tätä polylogia. Onneksi.

4:54 ip.  
Blogger TM said...

Vai polyblogia? :)

11:03 ap.  
Blogger KK said...

Vaikka sitten niin. Anything goos!

5:16 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home