lauantaina, elokuuta 06, 2005
Karri Kokko
Helsinki, Finland
View My Profile
My new blog
My Other Blogs
Blonde on Blonde
Toisin sanoen
Ihmisiä, päiviä, elämää
My Completed Blogs
Poem in Reverse
Uusia lauseita
Jump Hump
Vapaat kädet
Ilmaisin asiani
Beeasily
Varjofinlandia
Tilaa kirja
Lataa pdf
Original blog
Shadow Finlandia
Parnasso
Poetry Blogs
Afsnit P
William Allegrezza
Reed Altemus
Stan Apps
As/Is
Anny Ballardini
Tom Beckett
Bentspoon
Charles Bernstein
Harvey Bialy
Mikael Brygger
Lorna Dee Cervantes
Christopher Church
Clayton Couch
Rita Dahl
Diogenes
Exquisite Poetry
Elävien kirja
Tri Frankenstein
Kate Greenstreet
Pauliina Haasjoki
Hannu Helin
Crag Hill
Geof Huth
Ville Hytönen
Jussi Hyvärinen
Lassi Hyvärinen
Timo Hännikäinen
Kirsten Kaschock
Jukka Kemppinen
Anita Konkka
Sirpa Kyyrönen
Käymälä
Mark Lamoreaux
Jim Leftwich
Leevi Lehto
Leevi Lehto:
The Finnish Ulysses
V. S. Luoma-aho
Teemu Manninen:
Kesken kaiken
Teemu Manninen:
Cacoethes Scribendi
Tommi Melender
Lassi Miinalainen
Chris Murray
Miikka Mutanen
Kati Neuvonen
Marko Niemi
Risto Niemi-Pynttäri
Juri Nummelin
Outi-Illuusia Parviainen
Merja Peuhu
Rachel Phillips
Nick Piombino
Vincent Ponka
Ernesto Priego
PR Primeau
Lanny Quarles
Rahinaa
Saying Something
K. Silem Mohammad
Ron Silliman
Elina Siltanen
J. P. Sipilä
Tomi Sonster
Harry K Stammer
Gary Sullivan
SusuPetal
Ville-Juhani Sutinen
Eileen Tabios
Henriikka Tavi
Toisia runoja
Miia Toivio
Jarkko Tontti
Jouni Tossavainen
Ululations
Sami Vainikka
Jean Vengua
Viiveellä
Juhana Vähänen
Dan Waber
Ted Warnell
Mark Young
Jukka-Pekka Kervinen
nonlinear poetry
merisusi puolaksi
textual conjectures
self-similar writing
terminate and stay resident
mailXart
minimum daily requirements
copyXart
collaborative processes
collageworks
Finnish Blogs
Aika ja minä
Blogilista
Blogisanomat
The Butt Ugly Weblog
-C-
Dionysoksen kevät
Dyro
Eufemia
Hetket
Hilla
Hurina
Ikkunaiines
Kasa
Klasari
Kolmas huone
Lady Lupinesque
Tuomo Manninen
Marian studio
Hannu Marttila
Minh
Mitvit
Mustikassa
My typo
NONO
Pagistaan
Puoli grammaa
Teemu Rinne
Rauno Räsänen
Saara
SchizoBlog
Sedis Blog
Laura Sippola
Sivuaskel
Sivupersoona
Skrubu
Theokratie
Timbuktu
Tristan
Ulos itsestäänselvyyksistä
Jari Vaarma
Veloena
Jan Kenneth Weckman
Arto Virtanen
Vuh Vuh
Links
Asemic
Baabelin runouskirjasto
John M. Bennett
Electric Verses
Electronic Poetry Center
eratio
Get a Google Poem
Jacket
Nihil Interit
Lumoavaa liikettä
Nokturno.org
Otoliths
Alex Ross
Tuli&Savu
Ubu Web
xPress(ed)
xStream
Powered by Castpost
Archives
- kesäkuuta 2004
- heinäkuuta 2004
- elokuuta 2004
- syyskuuta 2004
- lokakuuta 2004
- marraskuuta 2004
- joulukuuta 2004
- tammikuuta 2005
- helmikuuta 2005
- maaliskuuta 2005
- huhtikuuta 2005
- toukokuuta 2005
- kesäkuuta 2005
- heinäkuuta 2005
- elokuuta 2005
- syyskuuta 2005
- lokakuuta 2005
- marraskuuta 2005
- joulukuuta 2005
- tammikuuta 2006
- helmikuuta 2006
- maaliskuuta 2006
- huhtikuuta 2006
- toukokuuta 2006
- kesäkuuta 2006
- heinäkuuta 2006
- elokuuta 2006
- syyskuuta 2006
- lokakuuta 2006
- marraskuuta 2006
- joulukuuta 2006
- tammikuuta 2007
- helmikuuta 2007
- maaliskuuta 2007
- huhtikuuta 2007
- toukokuuta 2007
- kesäkuuta 2007
11 Comments:
I thought they swam upstream. Or is it that like all 'boys' they chicken out & run away, leaving the stronger sex to complete the journey alone?
Kohta en uskalla enää katsella näitä.
Jos iskee - kuten pelkään - annihilaatio-experience, niin silloin se on menoa eikä nokitusta...
Missä poika? missä Matti?
Juoksen pirttiin, rantaan,navettaan,
saunalle.
Huudan Olaville näkyykö poikaa?
Auringon kirku vana.....
Onko joessa?
Syvän ojan yllä lentävää perhosta oli kurkottanut, mutta isä ehti.
Kotiin toi! Nauru, nauru, nauru...
Käteeni laskeutui voikukan höytyvä.
Hieno!
Good question, Mark. I wonder if the mother (Enola Gay) knows anything about this?
Rauno, I sure hope we won't experience annihilation -- outside of poetry, that is.
Aino, tuo voikukka oli hieno kuva. Ainakin siinä on nopeus sama.
E, kiitos.
Karri,
What a beautiful poem. At first, I couldn't figure it out, yet it remained lovely. But upon the tilde's disappearance above the ground (and given the title and the significance of the day), it all became clear.
Too bad it's a difficult poem to translate to the page (think about that), since I'm planning an anthology of punctuation poetry in the near future.
Geof
Thank you, Geof. I’ll definitely think about your suggestion, although I suspect the outcome. Maybe it’ll end up as a footnote in your anthology, as did my marquee hay(na)ku in the forthcoming book by Eileen & the gang.
Anyway, there’s a story worth telling behind it. As you have noticed, I’ve been doodling around with viz poems the last few days. Last night, I got the urge to make a marquee piece. Any kind. I had no particular idea in mind. I was thinking slow speed, very slow speed. I was thinking horizontal movement. I was thinking aiming at something. I was looking at my keyboard, searching for a letter or a sign to use. I found the tilde and I liked the bird-like shape of it. I was thinking flying. Then, out of left field, it changed to falling. Falling out of the sky. Soon enough, I remembered what day it was. (Actually, it was still August 5, in Finnish time, but I’d already seen Mark’s Hiroshima piece that he had posted a few hours before, on August 6, Australian time.) I named it Little Boy, for obvious reasons. This led me to keep the very small size I’d already decided on before. I’m no expert on marquee tags, but I tried to find a way to make the fall as long as possible. Luckily, I couldn’t. All I could do was to lengthen the empty space below. The result: first the long fall, then nothing. That’s it, I thought. Eerie, but I dare say, beautiful. A rare example of matter over mind: the machine did something for me, for the poem, something I couldn’t. I still flinch every time I see the tilde disappear. And finally, when I thought the piece was ready, I hit the publish-post button. And, alas, meanwhile the date had changed to August 6, and the time below the post said 00:01. Now, how strange is that?
& embarrassingly, I missed the significance of the piece first time around. Blame the time zones.
Revisited, with the knowledge of the day, it becomes remarkably frightening, such a small thing, such an awful outcome.
f
l
o
a
t
i
n
g
down.
You got it down right, Mark, on both poems. Come to think of it, maybe I should do another version of Little Boy -- this time inspired by Kurt Vonnegut!
Hytisyttävää, sanatonna, story behind vielä skarppaa. Minimalismissaan tolkuttoman jännittävä ja karmea samalla tapaa kuin Tohtori Outolemmen (eli kuinka lakkasin olemaan huolissani ja rakastamaan pommia)loppubiisin satiirinen pehmeys: we'll meet again, don't know where, don't know when...
Voiskos' Vonnegut'iin saada myös taustatarinan jonkin ajan päästä. Mielenkiintoista on miten tulkinta laajenee ennen taustatarinaasi.
Poesia synnyttää uutta kuten tuo Ainon.
Mr Bones ja Dee
Kuvittelin että nimi Littel Boy ja päivämäärä riittäisivät, mutta hyvä näin. Viittaus Vonnegutiin on viittaus Teurastamo 5:een, jossa kuvitellaan atomipommin matka takaperoisesti räjähdyksestä maahan haudattavaan uraaniin asti. Minun versiossani on ensin räjähdyksen tuottama valonvälähdys, jonka jälkeen poika alkaa nousta takaisin äitinsä Enola Gayn kohtuun.
Lähetä kommentti
<< Home