keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2005

Siilipesue



Pihassamme asuu siiliperhe. Itse olen nähnyt poikasista kerrallaan vain kolme, mutta naapurin todistuksen mukaan niitä on kymmenkunta. Onko se mahdollista? Luonto-oppaani ei kerro mitään siilipesueen koosta, mutta kirjan perusteella poikaset ovat parin viikon ikäisiä.

Jo muutamana päivänä olen pihassa istuessani kuullut selittämätöntä rapinaa viereisestä pensaikosta. Eilisaamuna aamukahvia nauttiessani syy siihen selviää, kun pensaan alta tulee esiin emosiili yhden poikasensa kanssa. Poikanen voisi hyvin mahtua kämmenelleni. Ekskursio ulkopuoliseen maailmaan on pituudeltaan vain puolisen metriä ja kestää korkeintaan minuutin. Istun heistä runsaan metrin päässä. Tuon minuutin aikana ei ehdi tapahtua mitään kummallista, ellei lukuun oteta sitä, että mammasiili heittäytyy hetkeksi raajat oikosenaan asvaltille makaamaan. Selitystä siihen en keksi. Samassa emo nousee jaloilleen ja johdattaa poikasensa takaisin pensaan suojaan. Kaikki on ohi niin nopeasti, etten ehdi lähteä hakemaan sisälle unohtunutta kameraani.

Tänä aamuna istun jälleen aamupalalla lehteen syventyneenä, kun silmänurkassani erottuu liikettä. Yksinäinen pieni siilinpoikanenhan se siinä, aidanviertä reunustavalla nurmikaistaleella, matkalla pensaikoista kohti neljän viiden metrin päässä olevan kiinteän pihapenkin varjoisaa suojaa. Ei kun äkkiä kameraa hakemaan. Kun parin minuutin kuluttua palaan takaisin, siilinpoikasia on kaksi ja tuota pikaa kolme. Kun lähestyn niitä, ne jatkavat touhujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poikanen pysähtyy vasta kun kumarrun kameroineni alle metrin päähän siitä. Tätä jatkuu niin kauan kuin liikkeeni ovat rauhallisia, ja poikanen kiertyy salamannopeasti kerälle vain jos satun tekemään jonkin äkkinäisen liikkeen.

Kuvaustilanne on nopeasti ohi, ja palaan lehteni ääreen. Poikaset jatkavat vielä jonkin aikaa maailmaan tutustumista, mutta emoa sen enempää kuin muita mahdollisia sisaruksia en enää näe. Illansuussa siirrän kuvat koneelle. Yhden kuvista näette tuossa ylempänä.

6 Comments:

Blogger Veloena said...

Siilit muuten rakastavat ja niiden mahallekin sopii hyvin kissanruoka... Mikään ei ole niin hassun näköistä kuin viisi rinnakkain kissanraksuja rouskuttavaa piikkipalloa.

2:01 ip.  
Blogger KK said...

Täytyypä kokeilla. Mutta voiko poikasia olla kymmenen?

10:16 ip.  
Blogger Ohari said...

Varsin arvovaltainen taho tietää kertoa, että 4-5 poikasta, ja antaa muutakin siilitietoa täällä.

11:56 ip.  
Blogger KK said...

Kiitos! Sellaisia lukuja minäkin muistelin lukeneeni. Ja tuskinpa saman syreenipensaan alla asuu sentään kahta siiliperhettä...

12:37 ap.  
Blogger mark young said...

Funnily enough, hedgehogs are one of the New Zealand things I miss. The early English settlers imported them, along with sparrows & rabbits, & I grew up with hedgehogs snuffling about the garden & rolling up into balls when disturbed. There are none in Australia, though there are echidnas here which also have spines. But they're egg-laying monotremes, like the platypus, don't snuffle but run like hell when disturbed.

3:50 ip.  
Blogger KK said...

They're just adorable, aren't they? This one is just a baby, one of the three that I've seen so far. There's supposed to be more, my neighbors say. They live under a bush just a few yards from our front door. They mind their business and unless I make a sudden move they let me take their picture even if I'm only a couple of feet away.

6:39 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home