Mitä kuuluu runomitta?

Tuli&Savussa (2/2005) ollaan kiinnostuneita runoilijoiden suhteesta mitallisuuteen. Seuraavassa minun vastaukseni.

1. Mitä mitallisuus merkitsee sinulle lukijana ja kirjoittajana? Ovatko runomitat sinulle tuttuja ja merkityksellisiä tapoja ajatella runoutta?

Kokeilen mielelläni erilaisia ääneenlukutapoja. Luen mitallista runoa kuin vapaarytmistä, siis tietoisesti mittaa vastaan, ja vastaavasti skandeeraan vaikkapa sanomalehtiproosaa. Kalevalamitan murskaaminen on aivan erityisen haastavaa ja opettavaista. Täysin nonlineaarisesta hölynpölystä saa vakuuttavan oloista, kun lukutavan muuttaa mölytorvea tai uutistenlukijanuottia jäljitteleväksi. Ja käyttöohje kierähtää lemmenlyriikaksi, kunhan hidastaa ja madaltaa vähän ääntään. Tämä liittyy siihen, että pääosa runoudesta on tehty korvalle, ei silmälle. Ja jos sillä suunnalla haluaa kehittyä, on pakko harjoittaa esiintymistaitojaan.

2. Millainen suhde sinulla on suomalaiseen runouteen ennen modernismin murrosta? Mitkä perinteisempiin mittoihin kirjoittaneet runoilijat koet läheisiksi? Miten he ovat vaikuttaneet, jos ovat, kirjoittamiseesi?

Suoranaisesti tuskin mitenkään. Mutta minkäs teet, jos ja kun kuulit lapsuudenkodissasi runoutta ääneen lausuttuna, Harmajaa ja Sarkiaa nyt ainakin. Se vain kuului jotenkin asiaan, että suomeksi kirjoitettuun lyriikkaan oli suhde ja että sitä osattiin ulkoa edes muutaman säkeistön verran.

3. Oliko mitta mielestäsi oikeutettu modernismin kritiikin kohde?

Oikeutettu, muttei pääasiallinen syntipukki. Sanotaan nyt näin, että olisi ollut aika merkillistä joskaan ei mahdotonta, että modernismi Suomessa olisi myöhästynyt vielä tästäkin. Siinä taistelussa sopi tölviä kaikkea ja kaikenlaista.

4. Mitä vapaa mitta sinulle tarkoittaa? Mitä mieltä olet suomalaisen modernismin taustaa vastaan T. S. Eliotin lausahduksesta, että vapaankin mitan takaa tulisi kuultaa mitallisuus?

Tulisi ja tulisi. Hiukan vierastan tällaisia pakkoja, sillä jokainen valitsee oman palettinsa. Oma tyyli, oma ilmaisu. Niitä tavoiteltaessa kaikki keinot ovat sallittuja. Tänä päivänä suomalaiset rap-artistit (ja uutistenlukijat) tekevät kaikkensa suomen kielen painotussääntöjen murskaamiseksi. Pitäisikö sellainen tuomita? Eikö sekin ole uusien mittojen ja uusien rytmien tavoittelua, ja siinä mielessä suotavaa? Asetan tähän yhden ennusteen eli toivomuksen: kuka suomalainen rap-muusikko tarttuu ensimmäisenä jonkun klassikkorunoilijan mitalliseen tekstiin?

5. Mitä ajattelet käsityksestä, että runon tulisi pyrkiä jäljittelemään luonnollisen puheen rytmiä?

Se on vain yksi ilmaisukeino, ei mikään kaiken kattava tai ylivertainen tavoite. Sen sijaan tärkeämpää olisi ensin päästä yhteisymmärrykseen siitä kuinka puhekielistä suomea tulee kirjoittaa.

6. V. A. Koskenniemi kirjoitti rytmistä runon verenkiertona. Miten sinä ajattelet runon rytmisyyttä ja sointuvuutta ja niiden merkitystä kirjoittamisessasi?

Työkaluina pakissa. Ne otetaan käyttöön ja niitä sovelletaan ilmaisutarpeen niin vaatiessa. Toisinaan ne, tai jompikumpi niistä, voivat muodostaa koko runon, olla sen varsinainen sisältö.

7. Onko mielestäsi edelleen ajankohtaista tuomita leinolainen helkähtely ja sarkialainen unnuttelu-soinnuttelu? Miten sinun kirjoittamisessasi toisiinsa suhteutuvat merkitys (viesti, kommunikaatio) ja merkityksettömyys (rytmi, äänteellisyys, soinnutus)?

Voitteko toistaa kysymyksen molemmat osat.
Voitteko toistaa kysymyksen molemmat osat.
Voitteko toistaa kysymyksen molemmat osat.
Voitteko toistaa kysymyksen molemmat osat.