Runous ja kaupunkitila

Juhana Vähänen kirjoittaa runon ja kaupunkitilan suhteesta Tuli&Savun uudessa numerossa 01/2005. Vähäsen näkökulma on formalistinen: "yhdistän kaupunkitilan ja kaupunkitilan arkkitehtuurin ennen kaikkea runon muotoon, sen rajattuun, graafiseen kokonaisuuteen. Kuvallisuuden olen suurelta sulkeistanut tarkasteluni ulkopuolelle."

Omat kiinnostukseni kohteet liittyvät karttojen poetiikkaan. Yllä oleva kuva on viimeisin versio sarjasta, jolle olen antanut lainanimen L. A. Variations. Sarjan pohjana on kännykkäkameralla otettu kuva Los Angelesin keskusosia esittävästä kartasta. Sen jälkeen kuvaa on manipuloitu tavanomaisella kuvankäsittelyohjelmalla. Olen antanut koneen viedä: halusin nähdä, millaisia variaatioita ohjelma pystyy aiheesta tuottamaan, millaisia rakenteita kartan piirtämästä topografiasta jää jäljelle hyvinkin ankaran muokkauksen jälkeen. Tulokset vaihtelevat suuresti ohjelman muokkaustyökalusta riippuen. Toisinaan jälki muistuttaa maalausta, toisinaan kolmiulotteista reliefiä. Pelkimmillään kone on tuottanut kuvan, joka muistuttaa arkeologien kaivauksistaan laatimaa pohjapiirustusta. Piirros on yhtä aikaa kaunis ja pelottava. Näyttäisi siltä kuin rakenteita, ei niinkään rakenteiden takana olevia sisältöjä tutkimalla olisi mahdollista siirtyä ajassa eteenpäin, tuhatvuotisen perspektiivimme tuolle puolen. Aikaan, jolloin jäljet Los Angelesin freeway-verkostosta ovat vain, niin kuin meillä Euroopassa sanottaisiin, siellä täällä erottuvia rippeitä roomalaisten laskemista kärrypoluista.

Tai niin kuin Vähänen kirjoittaa esseensä päätteeksi:

"Utopioita ovat esimerkiksi suunnitelmat, joiden tarkoituksena on luoda täydellisesti toimiva kaupunki. Usein tällaiset suunnitelmat jäävät vain kaavioiden ja piirrosten asteelle, ja ovat sellaisenaan kuva valtavasta halusta luoda jotakin kaunista ja pysyvää. Monumentalismi taas liittyy siihen, että yritetään ylittää kaikki se mitä aiemmin on tehty ja ulottaa tämä vielä tulevaisuuteenkin yli kaiken ajan. Nämä arkkitehtonisen ajattelun piirteet eivät ole käsitettävissä suoraan, loogisesti, vaan pikemminkin jonkinlaisen vääristyneen, unenomaisen logiikan kautta. Ne ovat fantastisia, ihmeellisiä piirteitä. Utopiaan liittyy halu luoda jotakin ennustettavaa, kokonaista ja täydellistä, mutta kaupunkitilan luonne erilaisten halujen, toisistaan poikkeavien tavoitteiden, aikomusten ja ristiriitaisuuksien verkostona taistelee tehokkaasti tätä pyrkimystä vastaan. Luennalla voidaan kenties yrittää saada runous ymmärretyksi, mutta samalla tavoin kaupunkitilan ennustamattoman luonteen kanssa myös runous taistelee tätä ymmärryksen halua vastaan."