19 plus 19
Mesopotamian kuninkaiden kanssa
ja silmäkuopassani isoäitini hakkaa halkoja.
minä nukun, en sinun, — yössäni tuikkii muinaisia tähtiä.
Olen olemassa, mutta vain siksi, etteivät
Tapaamalleni: on surullista että synnyit,
isoisäni vanhemmat lannistuneet edes silloin
jouduit elämään täällä, että kuolet,
kun halla vei viljan koko Keski-Pohjanmaalta,
oli kauniita asioita miten paljon hyvänsä.
kuten intohimo joskus liekkeihin nukkuvan Rooman.
On surullista että tapasimme koska en saa
Suonissani kulkevat punasolut ovat syvästi
sinusta tarpeekseni ja joudumme
velkaa vuosisadoille, jotka kannattelavat meitä
eroamaan. Toiveet eivät täyttyneet,
niin kuin taustajalka äänetöntä perhevalokuvaa
sen sinä tiedät — pitäisikö meidän surra
kehyksissään. Nostelen käsipainoja hauiksillani
ja kaivata ylimitoitettuja toiveitamme.
koska yksikään leipä ei jäänyt ottamatta pois
Olen onnellinen sinun kanssasi, tarkoitan
isoäitini uunista juuri oikeaan aikaan.
että onnelliset hetket työntävät onnettomat
Koska yhtäkään lasta ei jätetty spartalaisittain
yli laidan, julmemmin kuin onnelta odottaisi.
vuoristoon kuolemaan. Tyytyväisin askelin voin
Pitäisikö minun pelätä tulevaisuutta
suunnata kohti huoltoasemaa, koska isoisäni isoisä
kun tiedän miten herkästi asiat menevät
pystyi kerran pelastamaan talon ainoan lehmän
pieleen, tolaltaan, rikkoudumme, joka kerta
utaretulehdukselta. Kaikki minussa on tarttuvaa
kun nämä ämpärit kalahtavat vastakkain —
velkaa eikä sydämelläni ole millä maksaa,
pitäisikö pelätä kohtaamisia kaivolla,
sillä lyöntien kaiut eivät kykene palaamaan.
juomavedellä täytetyn syvyyden ääressä?
Runon parittomat rivit ovat Jouni Inkalan, hänen uudesta kokoelmastaan Sarveisaikoja, sen avausrunosta "Sukutiedosto". Parilliset rivit ovat Anni Sumarin, säkeistö runosta "Kielojen tuoksu" kokoelmassa Vuodet vetten päällä. Tekstit valikoituivat tähän siksi, että kummassakin sattui olemaan yhdeksäntoista riviä.
1 Comments:
vau hieno idea
Lähetä kommentti
<< Home