Kirje murheesta ja toivosta

Uusin New Yorker raportoi hyökyaallon tuhoalueilta Etelä-Intiasta. Akash Kapurin kirjoittama "Letter From Kalapet" kertaa katastrofin pääkohdat, mutta keskittyy kuvaamaan ihmisten arkipäiväisiä ponnisteluja kaiken hädän, murheen ja toivottomuuden keskellä. Elämän palauttaminen uomiinsa on välttämätöntä sitä mukaa kun välitön huoli itsestä ja lähimmäisistä kaikkoaa edes hiukan mielestä. Ihmisluonto onneksi on sellainen, että se taipuu muttei anna periksi. Nuoret tytöt ja pojat eivät lakkaa vilkuilemasta toisiaan sillä silmällä vaikka mikä tulisi. Arjen sujumiseksi on tehtävä kaikkensa, vaikka sitten korjautettava mudassa vaurioituneet kodinkoneensa. Akash Kapurin kirje päättyy:

Most of the shops were shuttered, but for the local electronics repairman business was brisk. His storefront was piled with television sets and videocassette players. A couple stood watching as the shop owner took apart a DVD player. The DVD was still inside, and the components were caked with mud.

“Go home,” the owner told the couple. “We’ll call you if we can fix it.”

“Where should I go?” the woman said, laughing. “I don’t have a home.”