Katsoja sukeltaa

Dan Sundell kirjoittaa Lauri Anttilan näyttelystä aamun Hbl:ssä. Laajaan arvioon sisältyy kappale:

Konstnären visar en sak men konstverket handlar egentligen om en annan, om något som inte syns.

Puhe on kymmenen valokuvan sarjasta, jonka nimi kuuluu Skäggdoppingen dyker eli Silkkiuikku sukeltaa. Merkittävää on se, että lintu on koko ajan veden alla näkymättömissä ja katsoja näkee ainoastaan sukelluksen kestäessä veden pintaan muodostuneet kuviot: taiteilija näyttää yhden asian, mutta itse asiassa taideteos käsittelee jotain aivan muuta, jotain sellaista mikä ei ole näkyvissä.

Perinteinen metafora näkee taideteoksen jäävuorena, jonka substanssista vain pieni osa on näkyvissä. Ajatus menee niin, että taiteilija ikään kuin lataa teokseensa jotain enemmän kuin mitä käärepaperi näyttää ja että voidakseen arvostaa ja ymmärtää teosta täydellisesti katsojan velvollisuus on kaivaa esiin tuo pinnan alle jäävä sisältö.

Anttilan käsitetaiteellinen teos menee pidemmälle. Kuvasarja on moniulotteinen kuva siitä, mitä tapahtuu kun taideteosta katsotaan. Se tuo esiin kaikki aktiin osallistuvat. Tässä on tekijä, tässä on teos, tässä on katsoja. Teos on kaikki, eikä se ole kaikki. Tekijä osoittaa vettä, katsoja sukeltaa.