perjantaina, joulukuuta 03, 2004

Tsast luusit



Vastausta huutava kysymys kuuluu, kuka on tämän ajan merkittävin taiteellinen uudistaja. Ei siis paras taiteilija, vaan suurin ja merkittävin uudistaja. Tyyppi, joka valitsee lelut ja laatii säännöt joilla niiden kanssa leikitään. Se joka kuulee mitä eivät muut kuule ja näkee mitä eivät muut näe. Miettikääpä sitä. Olkaa rohkeita. Ampukaa vaikka yli, kunhan ette alle.

Minun vastaukseni: Eminem.

Okei, minulla ei ole pienintään aavistusta, mistä kappaleessa Just Lose It puhutaan. En ymmärrä sen sanoista mitään senkään jälkeen kun luin ne
täältä. Mutta sen tiedän, että kaverilla on aivan poikkeuksellinen rytmin, rakenteen ja muodon taju. Hänen edustamansa taidesuuntaus pitäisi määritellä uudestaan. Kun Eminem räppää, se mitä kuulemme on lähempänä arkkitehtuuria tai taideteollista muotoilua kuin musiikkia. Just Lose It ei ole oikein musiikkia, laulua eikä runouttakaan. Se on rytminen ja äänteellinen taideteos, ehkä kuitenkin lähempänä runoutta kuin mitään muuta. Tämä nuori mies pystyisi suunnittelemaan kokonaisia kaupunkeja. Hänen otteensa on niin varma, hienostunut ja täsmällinen, että antaisin Helsingin keskustasuunnitelman koska tahansa hänen tehtäväkseen. Se, että räpin sanoitukset ovat infantiileja, on ilman muuta sääli. Mutta ehkä niin on viisainta. En ole nimittäin lainkaan varma, että ihminen kestäisi pahoin järkyttymättä, jos Eminem olisi siunattu William Blaken tai Rimbaudin visioilla. Sekin aika tulee vielä, ei ehkä Eminemin hahmossa mutta jonkun toisen, jolle tie on tasoitettu.

Eminemin kuunteleminen on tärkeää erityisesti suomenkielisille runoilijoille, jotka eivät ole vieläkään onnistuneet lyömään ykkösvihollistaan kirjakieltä. Suomalaiset ovat tylsä kansa ja Suomi tylsä maa, koska kirjakielemme on kuin pakkopaita tai kuristajakäärme, joka hyödyntää jokaisen pyrkimyksemme hengittää vapaasti. Suomalaisen runouden tärkeimmät suojelukohteet ovat Heli Laaksonen ja Pikku G. jotka päättäväisesti uhmaavat jokaista suomen kielen kirjoittamiseen tai lausumiseen annettua sääntöä. Runous on sanoa ja kirjoittaa toisin.