Proustin ihme

Ron Silliman kertoo juuri saaneensa luetuksi kolmannen osan Proustin Kadonneesta ajasta. Urakka kesti yksitoista kuukautta. Yksi syy hitauteen on se, että Silliman lukee Proustinsa useampaan kertaan saman tien, palaten takaisin nauttimaan kerronnan käänteistä ja kertojan epäröinneistä miltei joka lauseen kohdalla. Verkkaisuus ei Sillimania haittaa, päinvastoin:

If ever there were a novelist whose work was like watching clouds form & shift & reshape themselves across a nearly windless sky, Marcel’s the guy.

Silliman sanoo pyrkivänsä lukemaan kaiken alkukielellä, koska häntä kiinnostaa tekstissä juuri se mikä käännettäessä tuppaa katoamaan. Proustin tapauksessa hänen on tyytyminen englanninkieliseen käännökseen, mutta toteaa yllättyneensä tuloksen oivallisuudesta. Sillimanin mielestä ansio siitä kuuluu yllättäen tekijälle:

That he can do it in a way that comes through translation is amazing. He makes it feel so very simple. Perhaps it is, but only he seems ever to have figured out that secret.