Frank O'Hara

Miksi en ole maalari?

En ole maalari, olen runoilija.
Miksi? Niin mielelläni olisin
maalari, mutta en ole. No,

kerran Mike Goldberg
aloittelee maalausta. Satun paikalle.
"Istu alas ja ota ryyppy" hän
sanoo. Join; me joimme. Nostin
katsetta. "Sinulla on siinä SARDIINEJA."
"Joo, jotain sellaista se tarvitsi."
"Aha." Minä menen ja päiviä menee
ja taas satun paikalle. Maalaus
elää, ja minä elän, ja päivät menevät
menojaan. Satun paikalle. Maalaus on
valmis. Missä ovat SARDIINIT?
Jäljellä on vain kuolleita
kirjaimia, "Siinä oli jotain liikaa," Mike sanoo.

Entä minä? Päivänä muutamana mietin
väriä: oranssi. Kirjoitan rivin
oranssista. Pian se on koko
sivu sanoja, ei säkeitä.
Sitten toinen sivu. Pitäisi olla
niin paljon enemmän, ei oranssista, vaan
sanoista, siitä miten kauhea oranssi appelsiini on ja
elämä. Päiviä menee. Vaikka kirjoitan
proosaa, olen runoilija. Runo
valmistuu enkä vieläkään ole maininnut
oranssia. On kaksitoista runoa, nimitän
ne APPELSIINEIKSI. Ja päivänä muutaman galleriassa
näen Miken maalauksen, sen nimi on SARDIINEJA.

Suom. Jouni Tossavainen