Aika kronikka

Kauan odottamani kirjapaketti saapui eilen. Ensimmäisen neljänneksen perusteella Bob Dylanin muistelmateos Chronicles täyttää ja jopa ylittää odotukset. Kirja on kerta kaikkiaan viehättävä, täynnä ihmeitä.

Luemme siksi että meidät lyötäisiin ällikällä, että saisimme tietää jotain minkä olemassaolosta meillä on ollut korkeintaan pieni aavistus.

Musiikkinsa lisäksi Dylan ei ole antanut itsestään juuri mitään yli neljäänkymmeneen vuoteen. Muutama obskuuri haastattelulausunto ja kolme sanaa biisien välissä per keikka. Kaikki tieto hänestä on ollut ns. dylanologien ja muutaman elämäkerturin varassa. Nyt tuo kaikki paljastuu hölmöksi ja joutaa mennä.

Dylan on niitä valmiiksi kypsiä sieluja, joille ylhäältä tulevalla formaalisella koulutuksella ei ole minkäänlaista käyttöä. Nuorukainen kävelee museon tai kirjaston läpi ja omaksuu saman tien kaiken. Tällaiset poikkeusihmiset saapuvat suureen taiteelliseen keskukseen ja imevät muutamassa kuukaudessa kaikki vaikutteet itseensä. Sen jälkeen he ryhtyvät töihin, eikä kukaan eikä mikään ole enää entisensä.

Kun Dylan kävelyttää lukijansa omalla persoonallisella tyylillään maailmankirjallisuuden ja kulttuurihistorian läpi, ei voi kuin ihmetellä. Tiesimme toki että tällaisia lauluja ei voi kirjoittaa joku täysin illitteraatti tyyppi, mutta hänen näkemyksensä ja tulkintansa ovat syvällisiä, oivaltavia, humoristisia ja usein itseironisia, eivätkä koskaan tylsiä, konformistisia tai tahallisen shokeeraavia.

Kirja vilisee suurenmoisia yksityiskohtia. Kun Dylan vieraili 80-luvulla Moskovassa, hän kävi myös Tolstoin sukutilalla Jasnaja Poljanassa. Kerrottuaan muutamalla rivillä kirjailijakreivin elämästä Dylan kirjoittaa: "Eräänä päivänä ollessaan kahdeksankymmentäkaksivuotias hän jätti perheelleen viestin, jossa hän ilmoitti haluavansa olla yksin. Sen jälkeen hän käveli lumiseen metsään, ja muutamaa päivää myöhemmin hänet löydettiin keuhkokuumeeseen menehtyneenä. Matkaoppaamme antoi minun kokeilla hänen polkupyöräänsä."

Aiheeseen palataan vielä.

p.s. Sitaatin viimeinen lause kuuluu: "A tour guide let me ride his bicycle." Now, whose bike did he ride?